tiistai 15. maaliskuuta 2011

Valmennus vanhemmaksi Ukkoni kanssa on alkanut...

Tänään olimme ensimmäisessä perhevalmennuksessa. Meitä oli siellä kahdeksan odottavaa äitiä puolisoineen. Oma kumppanini, käytän hänestä vaikka nimeä Ukko, ei ollut kovin innoissaan tehdessämme lähtöä neuvolaan. Hän sanoikin matkalla, että minun täytyy sitten hoitaa puhuminen. Ukkoni on hieman ujon puoleinen vieraassa seurassa, mutta veikkaanpa että nyt syy puhehaluttomuuteen on myös kiinnostuksen puutteessa valmennusta kohtaan. Heti alkuun meidät jaettiinkin kahteen ryhmään, isiin ja äiteihin. Ukko joutui kun joutuikin puhumaan jollain muullakin kuin minun suullani. Tehtäväksi saimme pohtia ryhmässä muutoksia, joita raskaus ja odotus on tuonut meidän äitien elämään sekä myös tulevien isien elämään. Yllätyin positiivisesti, kuinka moni nainen vastasi miehensä olevan nykyisin huolehtivaisempi, suojelevampi ja avuliaampi. Ukkoni on myös kaikkea tuota, tietenkin. (Saisi kuulla asiasta jos ei olisi.)

Ukkoni on ollut koko raskausajan hyvin avulias ja imuroinut kotiamme varmasti tuplaten minuun verraten. Hän ulkoiluttaa koiriamme useammin ja kyselee vointiani usein. Ihana oma rakas huolehtijani!
 
 kuva löytyy täältä

Perhevalmennuksesta jäi kaikin puolin ihan mukava olo. Ensimmäinen kerta käsitteli muuttuvaa elämän tilannetta ja moni käsiteltävistä asioista olikin jo tuttuja juttuja. Saatiin iso kasa luettavaa, jälleen kerran. Pienessä suljetussa tilassa istuminen sai vain lämpimät aallot valloilleen ja huomasinkin vartin istumisen jälkeen kainaloissani märät läntit, jipii. Hymyile siinä sitten ja esittele itseäsi. Lähden nyt suihkuun tästä haisemasta ja heitän jälleen paidan pyykkikoriin muutamien tuntien käytön jälkeen. Ihana rakas Pikkumöykkymme sai taas äitin lämpenemään.
 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti