Raskausväsymys

kuva täältä

Otsikko kertookin jo kaiken. Olen V-Ä-S-Y-N-Y-T. Muutamien viime päivien aikana väsymys on pamahtanut päälle. Nukun edelleen noin 10h yöunet, toisinaan hieman enemmänkin. Toki yöt ovat katkonaisia kun pissalla täytyy käydä kolmesti yössä. Yleensä uni tulee kyllä samantien uudelleen eivätkä pissareissut kovasti rokota untani. Eilen nukahdin sohvalle jo alkuillasta kesken telkkarin katselun ja äsken nukahdin taas sohvalle kone sylissäni. Nyt taistelen, että silmät pysyvät auki. 


Olen aina ollut hieman huono nukkumaan päiväunia, tuntuu kuin menisi koko päivä piloille jos nukkuu. Minulle ei nimittäin riitä vartin torkut, vaan jos nukahdan, nukun päivällä ainakin tunnin ja sen jälkeen olo on entistä väsyneempi, ainakin hetken aikaa. Nyt tuntuu kuitenkin siltä, että päiväunet on pakko ottaa päiväohjelmistoon. Huoh. Mitään ei jaksa tehdä eikä mikään oikeastaan jaksa kiinnostaa. Koiran kanssa ulkoilut ovat muuttuneet kahdenkymmenen minuutin pikalenkeiksi ja kaupungilla hengailut kotisohvalla nököttämiseen.


Loppuraskauteenhan tämä väsymys epäilemättä kuuluu aivan normaalina oireena. (Hb oli kaksi viikkoa sitten noussut 120:n, joten sekään ei anna syytä väsymykselle.) Tuntuu vain, ettei mikään ole vielä oikeasti lopussa koska raskausviikkoja on "vasta" 33+4. Monen monta pitkää viikkoa vielä edessä, laskettuun aikaan on 45 päivää, 6+3 viikkoa! Miten se nyt tuntuukin niin pitkältä. Tosin elättelen edelleen toiveita mahdollisesta käynnistyksestä/synnytyksen itsestään käynnistymisestä ennen laskettua aikaa. Lasketun ajan yli ei ymmärtääkseni tämän raskauden annetta kulkea RD:n takia, luojan kiitos.


Koska olen hysteerinen ensiodottaja mietin toki sitäkin mahdollisuutta, että väsymys johtuisi raskausmyrkytyksestä. Eihän minulla sitä oikeasti voi olla, sillä RR on kotimittarilla ollut kokoajan hyvä ja turvotustakaan ei ole KOVASTI vaikka onkin sormissa ja jaloissa ympärivuorokautista. Vatsakipuja on ollut, tosin nekin voi tulkita supistuksiksi ja liitoskivuiksi. Päänsärkyä on toisinaan, parina päivänä viikossa mutta sekin saattaa johtua väsymyksestä, ruokavaliosta, liikunnan vähyydestä tai mistä tahansa muusta kuin toksemiasta. Näköhäiriöitä... hmm joo, muutaman kerran kirkkaita keltaisia väripilkkuja (viimeksi muuten eilen illalla) mutta niillekin on varmasti jokin muu syy. Pissa on ollut kaksi viikkoa sitten puhdas, huomenna onkin taas neuvola niin saa senkin tsekattua. En siis oikeasti pelkää toksemiaa koska RR on hyvä mutta jotenkin tämä väsymys ja vetämätön olo tuntuvat nyt omituisilta.


Miten voivat muut odottajat? Millaista väsymystä teillä on/oli loppuraskauden aikana?

Favourite pie!

Tässä teillekin kokeiltavaksi, maailman paras piirakkaohje! Soveltuu täytettäväksi niin raparperilla kuin mustikoillakin (testattu). Testaamisen arvoinen varmasti myös muiden marjojen tai omenien kanssa. Ohjeesta on tullut suosikkini ja se on saanut paljon kiitosta ja kehuja vierailta. Olen jopa tehnyt piirakoita tuliaisviemisiksi mummolleni ja ystävilleni. Kolahtaa monen makuhermoihin koska on tarpeeksi kostea mutta rapea ja makea eikä kuitenkaan ihan perusmuropohjainen. Itse rakastan tätä piirakkaa, ehkä liiaksikin tällä hetkellä (raskausdiabetes!).

Taivaallinen piirakka
100g margariinia
1 dl sokeria
1 muna
2 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
1 tl vaniliinisokeria
400g mustikoita/raparperia tms. 
(sekoita mustikoiden tms. sekaan perunajauhoja n. 1rkl jos ovat jäisiä) 

murutaikina
75g margariinia
½ - 3/4 dl sokeria
1 ½ dl vehnäjauhoja


Sekoita sokeri ja pehmeä margariini keskenään (ei tarvitse vatkata). Lisää muut aineet ja sekoita taikina tasaiseksi. Levitä taikina voidellun piirakkavuuan pohjalle. Kaada mustikat/raparperit tms. piirakkavuokaan ja levitä ne tasaisesti. Valmista murutaikina nyppimällä kaikki aineet murumaiseksi ja ripottele mustikoiden/raparperin tms. päälle. Paista piirakkaa 200 astessa uunissa n.30 min. Parasta hieman haaleana tarjoiltuna vaniljajäätelön tai vaahdotetun vaniljakastikkeen kanssa.


Ps. Saattaa aiheuttaa riippuvuutta, maistaminen omalla vastuulla :)

Eilen

Eilen en jaksanut lähteä mihinkään, nautin vain olostani omalla takapihalla (muutamista sadekuuroista välittämättä). Sohvalla löhöily ja herkuttelu kuuluivat myös päivääni. Ja äitiyspakkaus tuli vihdoin viimein! Kuvat puhukoot puolestaan.

Ylläolevat kuvat ovat takapihaltamme. Lupasin aiemmassa koti - postauksessani laittaa kesällä blogiini todisteita takapihan joesta.

 

Ps. Edellisessä postauksessa kerroin kipeistä supistuksistani ja muista oudoista oloistani. Noh, tänään aamulla aikaisin, joskus viiden aikaan heräsin outoon kolottavaan selkäkipuun. Nukahdin kuitenkin uudelleen vain herätäkseni tunnin päästä uudelleen, outoon vatsakipuun. Koko vatsaa koski ylhäältä alas asti ja kovasti. Nousin ylös, otin parasetamolia, join mehua, kävin vessassa ja tein kaikkeni saadakseni kivun loppumaan. Ja loppuihan se mutta alkaakseen taas hetken päästä uudelleen. Kipu lievittyi välillä ja alkoi sitten taas kunnes se ilmeisesti loppui ja nukahdin. Yritin kipujen tullessa kokeilla vatsaani mutten ainakaan huomannut sen kovettumista. Minusta koko vatsani on ollut kova jo pitkän aikaa ilman supistuksiakin :D En tunne kun vauvan pyllyä ja selkää, kovaa vaan. Mutta jäin miettimään, oliko kyseessä supistukset vai vain jokin outo aaltoileva vatsakipu? Kipeitä supistuksia on kyllä ollut, muttei koskaan levossa eikä koskaan tälläisiä jatkuvia ja näin kovia. 

 Millaisia kipeät supistukset ovat teidän tuntemina?

Outoja oloja

Reilun viikon ajan minua on häirinnyt omituinen "outo olo". Tunne, että jotain tapahtuisi. Ettei kaikki menisikään niin kuin kirjoissa. 

rv 15

Ihmettelin jo viime viikon neuvolakäynnin jälkeen terkkarin sanoja: "tämä vauvahan on jo ihan laskeutunut". Onnin asentoa selvittäessään terkkari kopeloi pojan päätä alushousujeni alta (no ainakin niiden päältä/reunalta)! Tiesinhän minä, että poika on kääntynyt raivotarjontaan, olinhan tuntenut sen potkuissa, hikassa ja hengityksen helpottamisessa. Mutta että laskeutunut!? Eikö vauvat laskeudu vasta lähempänä laskettua aikaa? 

rv 19

 rv 20+3

Outoon oloon kuuluu myös selittämättön kummallinen tunne vatsassa. Onnin potkut ovat jo todella napakoita, kipeitäkin, kylkiluiden alapuolelle osuvia tömähdyksiä. Potkujen lisäksi kärsin usein vatsakivuista ja -kolotuksista, krampeista ja kyllä - kipeistä supistuksista. Harjoitussupistuksia aloin tuntemaan aikaisin mutta nämä supistukset eroavat niistä todella. Vatsaan tulee ennenkokematon kipu kovettumisen lisäksi. Toistaiseksi supistukset ovat pysyneet lyhyinä, epäsäännöllisinä ja lähinnä rasitukseen liittyvinä ihmetyksinä. Mutta ei kai niitäkään vielä tarvitsisi ole, kipeitä siis?

rv 23+

Oudon olon oireyhtymään on kuulunut lähiviikkoina myös menkkamaiset vihlovat kivut alapäässä. Tuntuu kuin kuukautiset olisivat oikeasti alkamassa. Toisinaan kipu on jatkuvaa pientä vihlontaa, toisinaan tunnen kovia ja polttavia vihlaisuja, jotka menevät ohi hetkessä. Alapäähän kohdistuu Onnin laskeutumisen myötä myös kammottava painontunne. Pitkään seisominen tai käveleminen ja selkä suorassa istuminen eivät tule kysymykseenkään. Ei missään opaskirjassa puhuta tälläisestä, ei vielä näillä viikoilla (33+0). Onko minussa jotain vikaa?

rv 27+

 rv 30+

Eilen illalla iltapalan jälkeen minut valtasi huono olo ja sohvalla maatessa alkoi oksettamaan. Ja nousihan se, en vain päästänyt sitä ulos vaan nielaisin (HYI!) kaiken takaisin koska en ehtinyt vessaan. Nukkumaan mennessä maistui suussa oksennus mutta tänä aamuna pahoinvointi oli poissa. Edelleen sisälläni velloo selittämätön väsymyksen tunne ja "outo olo" ei anna rauhaa. Onnekseni Onni-poika liikkuu vatsassa entiseen tapaan eikä minun tarvitse huolehtia hänen voinnistaan. Mutta mistä johtuu nämä minun oudot olotilat, kipeät supistukset ja vihlomiset? Ei kai Onni ole tulossa maailmaan jo? Toki ottaisin ihanan poikani syliini innolla vaikka heti, ennenaikaisuuden pelko velloo kuitenkin sisälläni. Ensi viikolla on onneksi neuvola, täytyy pyytää aika lääkärille, joka voisi tarkistaa kohdunsuun tilanteen. 

rv 33

Auttakaa keltanokkaa, voivatko nämä olla oireita ennenaikaisesta synnytyksestä, onko kenelläkään kokemuksia? Vai kuuluuko kaikki oireeni normaalistikin loppuraskauteen?

Minä ja hän

kuva täältä

Löysin tälläisen postauksen Even - blogista ja päätin aikani kuluksi tehdä itsekin saman :)  
 

♥Miten kauan tunsitte toisenne ennen kuin aloititte seurustelun? - No me ei oikeastaan missään vaiheessa sovittu, että nyt seurustellaan vaan ensitreffien jälkeen vaan nähtiin päivittäin. Eli oikeastaan heti :)

♥Kuka pyysi ketä ulos? -  Minä ainakin tein aloitteen mut yhdessä varmaan sovittiin ekoista treffeistä kun oltiin muutama päivä viestitelty ja mesetetty.

♥Kuinka vanhoja olette? -  Minä vm -87, Ukko vm -86

♥Kumman sisaruksia näette/näitte enemmän? - Varmaankin mun.

♥Kuinka kauan olette olleet yhdessä? - 4 vuotta ja hmm... 8 kk.

♥Onko teillä yhteisiä lapsia? - Tulossa! ♥

♥Entä lemmikkejä? - sekarotuinen koira

♥Mikä tilanne on teille vaikein pariskuntana? - Pienet typerät riidat tuppaa paisumaan vieläkin typerimmiksi suuremmiksi riidoiksi koska kumpikaan ei meinaa antaa periksi.

♥Kävittekö samaa koulua? - Ei.

♥Oletteko kotoisin samasta kylästä? - Joo tavallaan, samasta kaupungista ainakin.

♥Kumpi on herkempi? - Ehdottomasti minä.

♥Missä käytte yhdessä eniten syömässä ulkona? - Varmaan pikaruokapaikat on ihan ykkösiä kuten Hesburger ja kebab-pizzeriat mutta myös Amarillo on molempien lemppari. Tosin nythän on jäänyt tuo ulkona syöminen vähälle tän RD:n takia.

♥Mikä on kauimmaisin paikka, jonne olette yhdessä matkustaneet? - Teneriffa.

♥Kummalla on hullummat eksät? - Mulla, valitettavasti.

♥Kummalla on pahempi temperamentti? - Mulla! Pakko saada kaikki mitä haluan, mahdollisimman pian. Oon kärsimätön, malttamaton ja kova puhumaan.

♥Kumpi laittaa ruokaa? - Lähes poikkeuksetta minä.

♥Kumpi on sosiaalisempi? - Minä varmaan sosiaalisempi, ainakin vieraassa porukassa.

♥Kumpi on siisteysintoilija? - Minä! Ei Ukko jaksa välittää koiran karvoista tai pölypunkeista vaikka auttaakin aina mua kun on siivouspäivä.

♥Kumpi on itsepäisempi? - Minä.

♥Kumpi vie suuremman osan sängystä? - Ukko.

♥Kumpi herää aikaisemmin? - Ukko, sen työt alkaa aamuisin jo klo 6.00 ja herätyskello soi 5.20. Minä jatkan unia koska ei tarvi töihin mennä. Töihin jos menisin, niin mulla alkaa päivä klo 7.00 ja heräisin samaan aikaan, 5.20. Viikonloppuisin kun Ukolla ei (yleensä) ole töitä, nukutaan noin 9-10 asti.

♥Missä ensimmäiset treffinne olivat? - Paikallisessa kebabpaikassa ja "jatkot" mun luona :D

♥Kummalla on suurempi perhe? - Mulla, 3 sisarusta, Ukolla 1 veli. Mulla lisäksi kolme sisaruspuolta.

♥Saatko usein kukkia? - En usein, saa vihjailla etukäteen jos meinaa saada kukkia. Poikkeuksena oli viikonloppuaamu kun Ukko oli koiran kanssa lenkillä ja toi mukanaan kukkakimpun jonka oli ulkoonta kerännyt ♥

♥Kumpi on mustasukkaisempi? - Minä, ainakin osoitan sen useammin.

♥Kuinka kauan kesti, ennen kuin suhteesta tuli vakava? - Se oli aika pian aikas vakava. Tavattiin lokakuussa, maaliskuussa (?) muutettiin yhteen. Sitä ennen Ukko oli kylläkin punkannut mun luona joka yö eli käytönnössä asuttiin jo yhdessä aiemminkin.

♥Kumpi syö enemmän? - Ukko!

♥Kumpi pesee/pesi pyykit? - Minä.

♥Kumpi on parempi tietokoneiden kanssa? - Ukko.

♥Kumpi ajaa autoa, kun olette yhdessä liikenteessä? - Yleensä Ukko.

Kuulumisia!

Nyt niitä kuulumisia. Kahden viikon postaustauko johtuu siis siitä, että mielessä on ollut monen monta muuta asiaa ja vointikin on toisinaan ollut kovin kurja. Jos ensin kuitenkin niitä hyviä kuulumisia. Olen viettänyt kesän parhaimpia hetkiä viime- ja toissa viikonloppuna. Toissa viikonloppuna koitti vihdoin Tallinnan matka, jonne lähdimme Ukon kanssa kaksin. Laivalla nautimme buffetin herkkuruuista ja Tallinnaan päästyämme kiertelimme kaupoissa ja kahviloissa koko loppupäivän. Nukuimme romanttisesti hotellissa yön ja seuraavana päivänä saimme vielä nauttia helteisestä Tallinnasta ennen illan kotiinlähtöä. Ostin jokusen vaatteen, hirveästi ei tullut kuitenkaan shoppailtua koska vaatteiden osto tuntuu tässä vaiheessa raskautta jo turhalta. Nautin täysin vatsoin kaikista herkkuruuista ja jäätelöstä, en jaksanut mittailla verensokereita tai stressata asiasta. Mitään älytöntä herkuttelua en silti itselleni sallinut. Koko reissu oli ihanaa laatuaikaa Ukon kanssa ellen olisi ollut kipeä. Siinä siis yksi huonommista kuulumisista. Olin flunssassa jo matkalle lähtiessä ja tauti tottakai paheni koska en levännyt. Kotiintuomisena poskiontelontulehdus, korkea kuume ja viikon antibioottikuuri.

 Onni rv 32+3

Viime viikonloppuna Ukko vei minut ulos syömään, kävimme minigolffaamassa, koiran kanssa uimassa ja nautimme auringosta pihallamme. Sunnuntaina kävimme merellä veneilemässä ja ajoimme pieneen rauhalliseen saareen, jossa saimme olla aivan kaksin. Otimme aurinkoa, juttelimme ja paistoimme nuotiolla makkaraa. Tajusin taas, kuinka paljon rakastankaan omaa Ukkoani! ♥ Auringosta ja helteistä olenkin nauttinut kovasti, vaikka onhan niissä huonotkin puolensa. Omalla takapihalla hyvän kirjan kanssa makoilu ja ystävien tapaaminen terasseilla veivät aikani (ja voimani) viimeviikolla. 

Helteet ovat veroittaneet vointiani. Turvotus helteiden aikaan oli kammottavaa, kengät eivät mahtuneet jalkaan eikä varpaat meinanneet taipua ollenkaan. Olen ostanut jo kahdet H&M:n varvassandaalit ettei tarvitse helteillä paljain jaloin kulkea. Turvotusta on kertynyt jo jonkin aikaa myös sormiin ja ranteisiin, jolloin pelkkä käden nyrkkiin puristaminen on tuntunut hankalalta. Turvotuksestakin johtuen on käsistä ja etenkin sormista lähtenyt öisin tunto, herään siihen kun käsiä pistelee ja särkee. Ihmettelin tätä asiaa aikani, kunnes neuvolassa kerrottiin oireiden johtuvan rannekanavaoireyhtymästä, joka saattaa ilmaantua raskausaikana. Hoitona ei ole nyt muuta kuin rasituksen välttäminen (tämä koneella naputteluhan ei sitä ole :D) ja tietenkin turvotusten ehkäisy runsaalla veden juonnilla. Synnytys aikanaan toivottavasti vie koko taudin mukanaan. Turvotusten lisäksi helteet ovat saaneet oloni väsyneeksi, olen nukkunut entistä enemmän päivällä, koska yöllä nukkuminen on hyvinhyvin katkonaista. Myöskin kova flunssa ja poskiontelontulehdus ovat pakottaneet lepäämään.


Nyt kun vauhtiin pääsen, kerron hieman myös Onnin kuulumisista ja vatsan kasvatuksesta. Onnin painoarvio oli viime viikolla (rv 31+6) n. 2000g, mikä oli lääkärin mukaan normaali. Pojan vyötärönympärys on kylläkin liian suuri viikkoihin nähden ja todennäköisesti pojasta tulee lääkärin mukaan "pullero". Tähänhän on syynä siis raskausdiabetes. Painoa itselleni on tullut nyt noin +/- 9kg, johon olen kohtuullisen tyytyväinen, en haluaisi kyllä yhtäkään kiloa enää mutta pakostihan niitä muutama varmaan vielä tulee. Diabeteshoitajan mukaan painonnousussani ei ole mitään huomautettavaa ja kaikki verensokeriarvoni sekä labrakokeeni ovat olleet hyviä. Pienet herkutteluhetkeni eivät ole siis tuottaneet vahinkoa minulle tai Onnille. Seuraava painoarvio on vasta rv:lla 36, jolloin samalla tehdään synnytystapa-arvio ja mahdollisesti keskustellaan synnytyksen käynnistämisestä ennen laskettua aikaa, mikäli Onni vaikuttaa isolta. Toivon salaa, että synnytys käynnistettäisiin vaikkapa viikolla 38. Jos näin kävisi, ei Onnin syntymään olisi enää kuin reilu kuukausi!

Kertokaa te lukijat omia kuulumisianne, miten voivat muut odottajat? Miten selvisitte helteistä? Ovatko muut kärsineet rannekanavaoireyhtymästä?

I´m still here!

kuva täältä

Blogihistoriani pisin postaustauko on nyt ohi! Täällä ollaan edelleen, hengissä ja yksin kappalein. Tiedä sitten onko kukaan kaivannutkaan... Kirjoitustauko johtuu ihanista helteistä, mukavista puuhista ja kaikenlaisista tekemisistä. Mutta myös huonosta voinnista, jaksamattomuudesta, väsymyksestä ja rannekanavaoireyhtymästä. LUPAAN kertoa teille näistä kuulumisista lisää vielä tämän päivän puolella. Nyt on kuitenkin lähdettävä kauppaan ja asioille.


Ps.Yhtään vastausta ei tullut minun Paljastan ellen paljastu- postaukseen ja olen joutunut harmittelemaan lukijoideni katoamista (?) ja kommenttien hiipumista. Olettekos te ihanuudet vielä samoilla aaloilla?