maanantai 30. toukokuuta 2011

Paljastan ellen paljastu!


Nyt on tullut teidän aika....


.... kysyä minulta, mitä mieleen juolahtaa...
.... kertoa postaustoiveita...
.... kertoa postausvinkkejä...
.... antaa palautetta, ruusuja ja risuja...
.... vastata etusivun galluppiin...

Pidätän itselläni oikeuden olla vastaamatta kysymyksiin, jotka paljastaisivat liikaa itsestäni. Viime aikoina keskustelupalstoilla on ruodittu todella paljon pahaankin tapaan joitain tunnettuja bloggareita ja loukattu monien yksityisyyttä. Siinä yksi syy, miksen halua paljastaa tarkemmin identiteettiäni. Olen kuitenkin julkaissut oman kuvani teille ja saatan joskus julkaista toisenkin mutta varsinaisesti en halua tarkemmin itseäni esitellä. Jos joku kuvasta tai postauksista minut tunnistaa, olisi kiva kuulla siitä. Kysyä saa siis mitä haluaa, henkilökohtaisuuksiakin, mietin sitten vain millä tavalla vastaan paljastamatta liikaa. Paljastan paljastumatta :)



Toivon, että mahdollisimman moni kertoisi toiveitaan ja esittäisi kysymyksiään (vaikka anonyymistikin). Vaikka kirjoitankin blogia lähinnä omaksi ilokseni, olette te lukijat kuitenkin tulleet tärkeiksi.

Päivän ostokset kuvina

Tänään hain äitini kanssa Onnin vaunut Lastentarvikkeesta meille kotiin. Olen rakastunut noihin vaunuihin, voisin työnnellä niitä jo ylpeänä pitkin katuja. Ne ovat niin ihanat. (Lisätietoja ja parempia kuvia täällä)


Löysin tänään myös kirppikseltä Ainun rintapumpun vain yhdellä eurolla! Pumppuahan on toki käytetty, mutta se on merkiltään laadukas ja todella siistissä kunnossa käyttöohjeineen kaikkineen. Laitoin sen juuri tiskikoneeseen ja tottakai keitän sen sitten pariin kertaan ennen käyttöä, kun sen aika joskus koittaa. Mutta aivan loistava löytö koska enhän voi vielä tietää, onko pumpulla tarvetta. Euron maksavan pumpun voi tarvittaessa heittää vaikka veslintuun ellei sille ole käyttöä meidän perheessä.


Kaupoilla käydessämme ostin myös pienen yllärilahjan Ukolleni. Kyltti sai heti aitiopaikan meidän seinältä. Ukkohan ei mikään ammattikalastaja ole mutta kovin rakas (ja pirun kallis!) harrastus tuo hänelle on. Toivottavasti lahja saa hymyn hänen huulille :)


Aloin myös puuhailemaan Ukolle isyyspakkausta. Olen jo muutamia ihania löytöjä siihen tehnyt ja kerron siitä enemmän kuvien kera, kun se on valmiina. Olen ostanut jo "I ♥ DAD"- bodyn, "Maailman paras iskä"- kahvimukin, "Isien käsikirja" (en nyt jaksa tarkistaa nimeä) - kirjan, joka on kirjoitettu humoristiseen sävyyn ja sisältää muun muassa ohjeita siitä, kuinka isi vaihtaa vaipan ilman pyörtymistä tai kuinka tekee lumiukon lapsen kanssa. Lisäksi olen ostanut pienen pehmopallon, jotta isi voi pelata futista Onnin kanssa ja tarkoituksena on hankkia vielä ainakin energisiä herkkuja, viskipullo ja sikari. 

Oletteko te tehneet miehillenne isyyspakkausta ja mitä sinne olette laittaneet? 

Ps. Koska olen unohtanut täysin kommentoida tuota raskaushepatoosiasiaa, josta aiemmin olen postaillut niin voin ilokseni teille kertoa, että minun maksa- ja sappiarvoni ovat aivan kunnossa eikä siis tuota hepatoosia minulla ole. Kutinakin on onneksi jo helpottanut ja vointikin parempi. Äippäpolilla pääsen/joudun ravaamaan kuitenkin todennäköisesti noin parin viikon välein koska haluavat seurata Onnin kasvua raskausdiabeteksen takia. Nyt Onnin paino on hieman tasoittunut mutta kulkee edelleen yläkäyrillä. Painoarvio viime viikolla (rv 29+6) oli 1600-1700g. Onni voi kuitenkin hyvin ja lääkäri lohdutti minua, että synnytys saatetaan käynnistää hieman aiemmin (raskausdiabeetikoilla yleensä rv 37-38) mikäli lapsi kasvaa liian suureksi. Saatan saada siis Onnin syliini jo kahden kuukauden päästä! Ja nyt ollaan muutenkin jo turvallisilla vesillä, 31. raskausviikko on menossa (30+4)!

 (rv 29+6)

perjantai 27. toukokuuta 2011

Juorukellot soivat


Koin tänään jälleen miten jotkut ihmiset on niin perkeleen uteliaita ja halukkaita puuttumaan toisten elämään. Hyvä ystäväni tuli tänään toiselta paikkakunnalta tänne meidän pienempään kaupunkiin viettämään viikonloppua mun ja yhteisen ystävämme J:n kanssa. Menimme kolmisin tänään illalla terassille, tytöt ottivat siideriä ja minä tottakai vain PepsiMaxia. Viereiseen pöytään istahti Ukon yksi "kaveri" tyttöystävänsä kanssa. Ja tuo ihminen on kaveri lainausmerkeissä, koska on unohtanut Ukon ja muut heidän kaverinsa tavatessaan tuon tyttöystävänsä. He tunnistivat minut ja moikkasimme toisillemme. Keskityin kuitenkin kuuntelemaan ystäväni S:n ilouutista; hän menee naimisiin elokuussa. Onnittelimme S:ä kovaan ääneen ja halailimme toisiamme pöydän ääressä. Hetken huuman jälkeen muistin PikkuOnnin. "Harmittelinkin" ääneen sitä, etten voisi välttämättä tulla häihin tai ainakaan juhlia muiden häävieraiden tapaan. Sanoin, etten tietenkään voisi mitenkään jättää Onnia kokonaiseksi yöksi ja päiväksi kaksin Ukon kanssa, en koska häät ovat 20. elokuuta. (Ja Onniahan odotellaan saapuvaksi 4.8) Koskaanhan ei tiedä, vaikka raskaus menisi yliaikaiseksi ja syntyisi vasta pari päivää ennen häitä. Enkä missään tapauksessa näe juhlintaa niin tärkeänä, että voisin tissit valuen bailata muualla kun Onni itkee ikäväänsä rinnalle. Sanoohan sen järkikin. Ja totesinkin, että voisin korkeintaan päiväksi jättää vauvan Ukon hoitoon tai tietenkin ottaa koko perheen mukaan. Huomasin, että Ukon "kaverin" tyttöystävä katsoi minuun tässäkohtaa.


Äsken sain sitten Ukolta (joka on iltaa istumassa kavereidensa kanssa) pettyneen viestin. Hän ihmetteli, miksen luota häneen sen vertaa, etten voi jättää lasta hänen hoitoonsa kun "vain päiväksi". En tajunnut heti mistä oikein on kyse, kunnes muistin että se akka naapuri pöydästä oli kuunnellut puheitamme ja ilmeisesti tuo kyseinen pariskunta oli Ukon kanssa samassa paikassa. Oikein juoruakat. Olivat sitten sanoneet Ukolleni, että olin ystävieni kanssa nauranut kuinka "en missään nimessä voi jättää vauvaa miehen hoitoon kun vain päiväksi". Nämä juorukellot eivät olleet kunnelleet keskusteluamme tarkkaan, koska eivät olleet osanneet kertoa Ukolle, että olin puhunut häihin menosta elokuussa. Ukko oli vihainen, minkä ymmärrän kyllä. Onneksi hän kuitenkin ymmärsi pian, etten ollut tarkoittanut asiaa niin kuin tämä "kaveri"pariskunta oli ymmärtänyt. Ukko lupasi korjata asian myös kyseiselle pariskunnalle. 


Mutta voi perkele kun voi ärsyttää tämä pariskunta! Jos on pakko salakuunnella viereistä pöytää, voisi kuunnella tarpeeksi tarkkaan niin ei pääse syntymään väärinkäsityksiä... Ja vaikka luulisikin tietävänsä mistä puhuu, eikö voisi olla puuttumatta toisten asioihin. Nyt koko Ukon kaveriporukka luulee, että olen kamala Hitlernainen, joka ei anna isän hoitaa lastaan. Voi kiesus kun on v*tutuskäyrä korkealla.

sunnuntai 22. toukokuuta 2011

Hattarapää

Onni on vienyt mun aivosolut. Toivottavasti niistä on pojalle hyötyä. Unohdan kaiken ja kaikki. Tapaamiset, sovitut asiat, keskustelut ja tänään unohdin antaa koiralle ruokaa! Ihmeellistä. Kyllä tässä näitä vaivoja olisi ollut riittämiin ilman tätä pään lahoamistakin.

Iloista illanjatkoa,
Anski ja Onni 29+3 (30. raskausviikko siis, hurjaa!)

Ps. Unohdin näköjään bloginkin nimen etusivun gallupia tehdessä.  Kuinka joku voi unohtaa oman bloginsa nimen? :D En saa sitä enää muokattua kun siihen on pari ihmistä vastannut. Mutta vastailkaapas muutkin :)

perjantai 20. toukokuuta 2011

Raskaushepatoosi(ko?)

 Kuva täältä
Olen kärsinyt muutaman päivän ihmeellisestä kämmenien ja jalkapohjien kutinasta. Kiinnitin siihen huomiota vasta, kun huomasin hankaavani käsiä pyyhkeeseen käsien pesun jälkeen. Ja nyt kun asian olen tiedostanut, kutisee tietysti enemmän ja enemmän eikä raapiminen ainakaan auta asiaa. Tajusin kyllä heti, että kyseessähän saattaa olla raskaushepatoosin (tunnetaan myös nimellä raskaushepatogestoosi ja raskauskolestaasi) oireita. Säikähdin ja aloin eilen illalla googlettamaan. En antanut itseni eksyä keskustelupalstoille, vaan pysyin turvallisilla ja luotettavilla sivuistoilla välttyäkseni lisähysterialta. Lukiessani aiheesta tajusin, että minullahan on ollut oireita jo pidemmän aikaa. Olen raapinut molempia käsivarsiani hauiksen (siis minkä hauiksen?) kohdalta jo monta viikkoa ja rasvaillut vain entistä ahkerammin käsiäni ajatellen, että ihoni on vain kuivunut. Mutta eivät ne kyllä näytä yhtään kuivilta. Myös yläselkä on ollut kutinapesäke monia viikkoja ja sitäkin olen hoitanut vain ahkeralla rasvauksella, vaikkei siitä apua ole ollutkaan. Välillä kaupungillakin ollessani huomaan rapsuttelevani mahaa, siis raapivani sitä housujen ja paidan päältä. Hitto, miten nyt vasta tajusin tämänkin? Internetin ihmeellinen maailma tiesi kertoa minulle, että toisinaan raskaushepatoosin oireena kutinan lisäksi voi olla tumma virtsa. Aloin tietenkin heti tarkkailemaan pissani väriä ja kas kummaa, sehän on tummaa! Olen koko aamun juonut hurjasti (siivotessa janottaakin), varmaan jo 1 ½ litraa vettä ja pissaakin tulee sen mukaisesti ja aina se näyttää minusta tummalta, vaikka edellisestä pissaamisesta ei olisikaan kulunut kuin tunti. Ja tottakai pelon vallassa liitän tähän mahdolliseen raskaushepatoosiin myös parina päivänä vaivanneen omituisen ylävatsakivun, joka tuntuu pistävänä kipuna oikealla puolella vatsaa.

 Kuva täältä

En halunnut olla enää yksin oireideni kanssa ja soitinkin aamupäivällä neuvolaan. Neuvolatäti sanoi oireiden kuullostavan raskaushepatoosilta mutta tautiahan ei pysty varmistamaan muuten kuin verikokeilla (kohonneet maksa- ja sappiarvot kertovat hepatoosista). Sappikokeita varten täytyy paastota 12h ja koska tänään on perjantai, pääsen labrakokeisiin vasta maanantai aamuna. Tuloksissa kestää terkkarin mukaan pari päivää. Keskiviikkona onkin neuvolakäynti, viimeistään silloin saan tietenkin vastaukset mutta täti lupasi soittaa, mikäli kokeet valmistuvat jo aiemmin. Nyt pelottaa vain se, onko turvallista odottaa tiistaihin, jopa keskiviikkoon asti? Kauhukuvat ahdingossa olevasta ja kohtuun kuolleesta Onnista nousevat väkisinkin mieleeni... Pelottaa. Toivon tietenkin, että "kuvittelisin" oireeni mutta samalla mietin miten se muka olisi mahdollista. Ärsyttää ja vituttaa, pitääkö minulle nyt tulla joku helvetin raskaushepatoosi kun on jo raskausdiabetes kannettavana? Ymmärrän kyllä, että jos sappikokeet vaativat sen 12h paaston, ei labrakokeita voida ottaa ennen maanantaiaamua eikä ennen labrakokeiden tuloksia voida mitään diagnosoida mutta olisin silti toivonut neuvolatädiltä jonkinlaista tukea asian suhteen. Tiedä sitten mitä. Ei muuta kun ensi viikkoa odotellessa. Ainakin Onni on liikkunut entiseen tapaansa, joten tällä hetkellä tuskin on suurta syytä huolestua mahdollisesta pojan ahdingosta.

Onko teillä kokemuksia raskaushepatoosista, omia tai tuttujen? Onko teillä tietoa, joutuuko diagnoosin saatuaan useinkin sairaalahoitoon ja seurantaan?
  
Lisätietoa sitä kaipaaville:
" Raskaushepatoosi on raskausaikana esiintyvä maksan toimintahäiriö. Sairaus tunnetaan myös nimillä hepatogestoosi ja raskauskolestaasi. Odottavista äideistä noin 1% sairastuu raskaushepatoosiin. Suomessa siis noin 600 äitiä vuodessa saa taudin vaivakseen.
Tavallisimmin raskaushepatoosi alkaa oireilla vasta loppuraskaudessa, 30. raskausviikosta lähtien. Oireena on voimakas kutina, joka johtuu sappihappojen kerääntymisestä ihon alle. Kutina tuntuu erityisesti jalkapohjissa, kämmenissä ja vatsassa, mutta kutinaa voi olla myös ympäri vartaloa. Kutina on usein kovimmillaan öisin ja haittaa nukkumista. Oireina voi olla myös ihon keltaisuus ja tumma virtsa. Raskaushepatoosia epäiltäessä odottajasta otetaan laboratorikokeita, joilla selvitetään maksaentsyymien ja sappihappojen määrää. Kohonneet arvot viittaavat raskaushepatoosiin.
Raskaushepatoosidiagnoosin saaneen odottajan raskautta seurataan tarkasti neuvolassa ja äitiyspolikilinikalla. Sikiön vointia tutkitaan säännöllisin väliajoin ja maksa-arvojen kehittymistä tarkastellaan. Raskaushepatoosiin ei ole varsinaista parantavaa hoitokeinoa, mutta oireita lieventävänä hoitona käytetään kutinaa hillitseviä lääkkeitä sekä vähärasvaista ruokavaliota. Koska raskaushepatoosiin liittyy suurentunut sikiön kohtukuoleman riski, joudutaan synnytys usein käynnistämään ennen laskettua aikaa ." Lähde: vau.fi

torstai 19. toukokuuta 2011

Apua, keltanokka lastentarvikeviidakossa!

Olen tehnyt raskauden alkuvaiheessa listaa tavaroista, joita ajattelin tarvitsevani vauvan synnyttyä. Tuo "ostoslista" on ollut oivana apuna lastentarvikemeressä pyöriessä. Meillä onkin kaikki suurimmat hankinnat jo tehtyinä mutta olen jäänyt pohtimaan muutamien tavaroiden kanssa. Auttakaa ihmeessä minua, olen pulassa! Tarvitseeko niitä oikeasti ostaa? Kannattaako ostaa vasta syntymän jälkeen, jolloin voi olla varma niiden tarpeellisuudesta? Osaako uusi isä ostaa niitä, itse kun en varmaan heti kauppaan pääse? Voiko ne korvata jollakin edullisemmalla, käytännöllisemmällä tai jo kotoonta löytyvällä tavaralla? Olen siis pohtinut näitä:



Onko rintapumppu tarpeellinen? Mistä voin tietää, onnistuuko koko imetys ollenkaan ja jos onnistuu, tuleeko minulta maitoa niin paljon, että sitä tarvitsisi pumpata? Mitä jos maitoa tuleekin vain vauvan tarpeisiin, alusta alkaen juuri sopivasti, jääkö pumppu sitten käyttämättä? Mutta jos haluan joskus poistua kotoonta ilman Ukkoa ja Onnia, olisiko pumppu kuitenkin hyvä, niin mies voisi syöttää rintamaitoa pullosta vauvalle? Uskaltaako rintapumppua ostaa käytettynä, hygienia? Jos sellaisen ostaa, pärjääkö manuaalisella vai onko sähkökäyttöinen oikeasti hintansa väärti? 



Onko imetystyyny vain yksi tapa saada raskaana olevat naiset tuhlaamaan rahansa lastentarvikeliikkeisiin? Onko tyynystä oikeasti hyötyä? Selkävaivaisena en haluaisi kärsiä hartiakivuista imettäessäni, auttaako tyyny siis niihin vaivoihin? Kai imetystyynyn tilalle käy mikä tahansa jo kotoonta löytyvä iso tyyny? 


Kaikki, joilla puuhamatto on ollut lapsille, ovat sitä minulle kehuneet, miksi? Tarvitseeko vauva lattialla viihtyäkseen ympärilleen (ja alleen!?) kasan värikkäitä norsun kuvia ja helistimiä ylleen? Ajaako saman asian kuitenkin lämmin viltti ja äitin seura lattialla? Eikö sitteri ja siinä oleva lelukaari riitä?

Onko "pakollista" hankkia imetyspaita, saati paitoja? Onko imetys mahdotonta tai hankalaa tavallisen t-paidan tai topin kanssa? Kotioloissa sillä ei kai olekkaan väliä, vaikka imettäisi alasti, mutta onnistuuko julkisimmilla paikoilla ja kylässä imettäminen tavallisen paidan kanssa?



Onko hoitolaukku ehdoton hankinta? Eikös vaunuillessa ja kyläillessä pärjää vaikka muovipussi mukanaan? Onko hoitolaukun "erityisominaisuuksille" (hoitoalusta, termostasku maitopullon lämpinä pitoa varten) oikeasti tarvetta?



Kuinka paljon olette tarvinneet ja käyttäneet kantoliinaa, -reppua tai -pussia?  Rauhoittuuko vauva ollessaan äidin tai isän lähellä, voiko vauva nukkua liinassa? Voinko samalla tehdä kotiaskareita vauvan tyytyväisenä katsellessa maailmaa rinnallani? Saanko kipeän selkäni entistä kipeämmäksi kantamalla vauvaa sylissäni kokoajan? 


Ovatko itkuhälyttimet tarpeen rivitalossa? Kun lapsi nukkuu päiväunensa vaunuissa olohuoneen ikkunan vieressä terassilla? Kuulenko vauvan itkun ilman hälytintäkin vaikka nukahtaisin itse? Onko itkuhälytin kuitenkin tarpeellinen, esimerkiksi kyläillessä? 

Olen ikionnellinen, jos te rakkaat lukijani autatte minua tässä hankalassa lastentarvikeviidakossa rämpimisessä!

Kuvat: Googlen kuvahaun kautta

keskiviikko 18. toukokuuta 2011

Sokerittomat herkut

Raskausdiabeteksen takia olen joutunut rakentamaan ruokavalioni uudelleen. Ja tiedätte, tälle sokeriaddiktille se ei ole ollut kovinkaan helppoa. Olen toisinaan nautiskellut pienestä jäätelöstä, suklaapatukasta tai pullapalasta ja onnekseni pienet repsahdukset eivät ole näkyneet verensokeriarvoissani. Verensokerimittarini ei onneksi ihan pienestä hetkahda :)



Koska sokeri ei kuitenkaan kuulu raskausdiabeetikon päivittäiseen ruokavalioon, olen joutunut etsimään ja keksimään uusia "jokapäiväisiä herkkuja" vanhojen tilalle. Jotain makean suuntaista on välillä vain saatava. Ja jos sitä ei saa sokerista, sen saa keinotekoisista makeutusaineista. Makeutusaineiden käytöstä raskausaikana on varmasti olemassa yhtä monta mielipidettä kuin odottavia äitejäkin on. Yleinen ohjehan on, että A:lla alkavat makeutusaineet (asesulfaami K ja aspartaami) ovat sallittuja, S:llä alkavat (sakariini ja syklamaatti) eivät. Poikkeuksen sääntöön tekee kuitenkin sukraloosi, joka on pienissä määrissä myöskin sallittua. Nämä makeutusaineet eivät nosta verensokeria ja ovat siksi sokeria parempia vaihtoehtoja (raskaus-)diabeetikoille.  Xylitol, sorbitoli ja maltitoli ovat myöskin sallittuja raskausaikana, ne tosin nostavat verensokeria melkein yhtä paljon kuin tavallinen sokeri.

Itse olen käyttänyt huoletta aspartaamilla ja asesulfaami K:lla makeutettuja mehuja, limsoja ja makeisia raskausaikana. Monia vuosia olen limsaa ostaessani valinnut aina sen light-version mutta muuten olen ollut sokerin palvoja siihen asti, kunnes raskausdiabetekseni todettiin. Nyt olen löytänyt muutamia oikeasti hyvänmakuisia "herkkuja" (ja muutamia vielä testaamattomia), jotka eivät sisällä sokeria eivätkä siis nosta verensokeriani pilviin ja haluan jakaa nämä "herkut" teidän kanssanne. Tässä siis vinkkejä raskausdiabeetikoille ja kalorinlaskijoille. Sokerittomien herkkujen syönnissä tulee muistaa kuitenkin se, että osa tuotteista saattaa sisältää paljonkin hiilihydraatteja ja hiilarithan nostavat verensokeria samoin kuin sokerikin. Makeutusaineita sisältäviä tuotteita on hyvä nauttia pieniä määriä kerrallaan myös siksi, että niillä on usein laksatiivisia vaikutuksia eli saavat vatsan helposti sekaisin. Järki siis käteen, mitään sokerittomia karkkeja en ole esimerkiksi syönyt samoja määriä kuin ennen söin tavallisia namuja.

Suklaa, lempiherkkuni kautta aikojen. Sitähän ei mikään korvaa, sen pitää olla sokerista ja sillä siisti. Hyvän kilpailija antaa kuitenkin Brunbergin Riisipatukka. Se oikeasti maistuu riisisuklaalle, nam! Ja patukka on vain 20g (ei siis aiheuta vatsanväänteitä) ja maksaa noin 0,4€. Tänään maistoin saman valmistajan sokeritonta suklaata ja noh, kyllähän se pahimpaan makean nälkään käy. Ennemmin ehkä kuitenkin ostaisin sen yhden tavallisen pienen Fazerin sinisen patukan ja nauttisin sen silloin tällöin. Hintaa tällä levyllä on noin 1,8€ eli todella arvokas hinta 50 grammasta "suklaata".
Juomissa ehdoton lempparini on Coca Cola Zero ja light mutta mehujakin tekee joskus mieli. Etenkin aamuisin olen juonut mehulasillisen maidon sijasta (vaikka rakastankin maitoa) koska maito tuppaa aamuisin nostamaan verensokeriani liikaa. Rainbown light mehut ovat oikeasti hyvänmakuisia, tätä uutta FunLightia makua en ole vielä maistanut.
Makeutusjauhetta olen muutamia kertoja lisännyt puuron sekaan ja eilen tekemäni raparperikiisselikin sai makeutensa tuosta purkista. Toimii sokerin tapaan leivonnassa ja kestää siis kuumennustakin. En ole oikein koskaan pitänyt noista Vitalinean jugurteista mutta nyt kun olen päässyt pahimmasta sokerinhimosta irti, luulen että nuo kuitenkin maistuvat aamupalaleivän kanssa.
Hampaille hyvää tekevät Xylitol-karkit ja pastillit. Ne tosin nostavat verensokeria jonkin verran. Mutta pastillejahan ei kai kukaan syökään askillista kerralla. Xylitol-pastillit ja -purkat ovat aina kuuluneet laukkuni perus sisältöön.
Se, ettei jäätelöä saa sokerittomana on ihan kamalaa! Kuinka kesän pärjää ilman jäätelöä? No, onneksi diabetekseni sallii sen pienoisen herkuttelun toisinaan eikä esimerkiksi Eskimo-puikko ruuan jälkeen ole nostanut sokereitani mihinkään. Löysin kuitenkin Citymarketista Mango sorbettia, joka on sokeriton ja myös täysin rasvaton. Vielä en ole ehtinyt maistamaan, toivon sen olevan hintansa väärti (n. 4€).
Monet varmasti ihmettelevät, miksen herkuttele hedelmillä. No, kyllähän minä herkuttelenkin. Kaikki hedelmät ja marjat sisältävät kuitenkin hedelmäsokeria, joka nostaa verensokeria tavallisen sokerin tapaan. Hedelmät ja marjat ovat terveellisiä vitamiinien ja kuitujen ansiosta ja kuuluvat myös raskausdiabeetikon ruokavalioon, mutta maltillisesti nautittuna. Mansikat (ulkolaisia tosin vielä) ovat olleet himoni jo pitkään.

Näiden lisäksi olen testaillut myös Dietorelle makeisia joihin yllätyin. Melkein oikeiden namien makuisia eivätkä aiheuttaneet mulle vatsanväänteitä vaikka söin melkein puoli pussia kerralla (poikkeus!). Sisältävät kyllä aika paljon hiilareita mikä saattaa näkyä verensokerimittarin ruudulla. Halvan sokeriton salmiakki auttaa pahimpaan salmiakin himoon, ei hullumman makuinen. Kokeilemisen arvoisia on myös Nellie Dellies-karkit, joita saa useampia eri makuja. Muutama kerrallaan maisteltuna ihan hyviä, suuresti nautiskeltuna aiheuttaa kyllä varmasti vatsakipuja suuren kuitumäärän takia.

Ps. Olen siis kokeillut ja maistellut monia erilaisia makeutusaineilla makeutettuja tuotteita. Älkää syyllistäkö minua tästä, en koe lainkaan huonoa omaatuntoa vaikka joidenkin mielestä nautiskelen "myrkyillä". Mielestäni raskausaika tai elämä ylipäänsä ei saa olla tylsää ja kurjaa, johon ei nautiskelut kuulu. Kun en voi herkutella Fazerin sinisellä ja irtokarkeilla, täytyy mielenterveyden säilyttämiseksi olla jotain muita pieniä iloja. Ja mainittakoon vielä, etten todellakaan syö yhtä sokerintonta karkkipussia per päivä, vaan ostan useamman kerralla kaappiin ja maistelen niitä   muutamia silloin, kun sokerihammasta kolottaa. En siis syö "myrkkyjä" kymmeniä grammoja päivässä enkä missään nimessä sakraloosia tai syklaamia. Onni on kuitenkin elämäni tärkein, parhain ja suurin herkku! ♥

Mitä mieltä te olette makeutusaineiden käytöstä raskausaikana? Kertokaa mielipiteitä puolesta ja vastaan!

sunnuntai 15. toukokuuta 2011

Lomalla


Olen ollut kotona ollessani kovin ahdistunut tekemisen puutteesta ja tylsyyden aiheuttamasta lievästä masennuksesta. Olenhan ollut yhtäjaksoisesti kotona nyt 6 viikkoa, jota ennen tein muutaman viikon töitä vain osa-aikaisesti ja sitä ennen olin ollut kotona varmaan kuukauden päivät eli todellakin tiedän mitä on kotona oleminen. Eikä se ole kivaa. Nyt sairaslomaa on äitiyslomaan asti (joka alkaa 30.6) ja kotona oleilu ei tule loppumaan... vuosiin. Veikkaisin, ettei tekemisen puutetta ole enää elokuussa tai sen jälkeen, mutta miten ihmeessä saisin ajan kulumaan Onnin syntymään asti? 

Ukkoni tekee kahta vuoroa töissä, nyt viime aikoina on tehnyt myös ylitöitä. Kaikki kaverit on töissä, kukaan ei ole kotona. Joten pääasiassa olen kotona meidän koiran kanssa. Olen lukenut kirjoja mutten enää jaksa oikein keskittyä niihin. Olen katsonut dvd-bokseja lemppari tv-sarjoistani, katsellut kaikkia nauhoituksia digiboksilta ja siivonut kodin nurkat puhtaaksi. Ja nyt, en enää oikeasti tiedä mitä tekisin. Tämän viikon autokin on ollut huollossa enkä ole päässyt edes liikkumaan kaupungille. Neljän seinän sisällä kököttäminen on saanut minut jopa vollottamaan kyyneleitä. Ukko rakas pelkää minun tulevan hulluksi mutta syyttää suuremmaksi osaksi kuitenkin hormoneita. 


Miten te, lukijani, saatte ajan kulumaan kotona, kun sitä pikkunyyttiä ei vielä ole?

Olen tosiaan kaikki päivät pääasiassa kotona enkä ole päässyt nauttimaan edes kesälomistani. Lomat on siis jo pidetty, kaiken sairasloman keskellä. Itkeskeltyäni Ukolle sitä, miten olen voinutkin viettää KESÄLOMANI sisälläkotonayksin, lohdutti hän minua ajatuksella, että voisimme tehdä vaikkapa viikonloppureissun Tallinnaan! Tallinna ei ole Ukon lempikaupunki, hänen mielestään siellä ei kai ole tarpeeksi äksöniä mutta ajatushan on tärkein ja hän ajatteli minua! Päätimme lähteä kesäkuun ensimmäisenä viikonloppuna Tallinnaan yhdeksi yöksi. Varaamme matkan ensi viikon perjantaina kun Ukolle tulee palkka. Ihanaa, pääsen edes jonnekin kesän aikana! Laiva lähtee onneksi jo aamulla, joten Tallinnassa olemme ajoissa ja on koko päivä aikaa shoppailla, kierrellä vanhaa kaupunkia ja nauttia hyvästä ruuasta. Yövymme hotellissa ja tulemme seuraavana iltana kotiin. Eihän Tallinnan matka nyt mikään luxusmatka ole, mutten kyllä nyt jaksaisikaan kävellä koko viikonloppua vieraassa kaupungissa. Tuttu ja turvallinen Tallinna on sopiva paikka viimeisillään raskaana olevalle naiselle, luulisin. Ja Tallinnahan on Euroopan kultturipääkaupunki 2011.



Olisi kiva kuulla millaisia matkoja te olette tehneet raskausaikana? Vinkkejä ja ehdotuksia kotimaan matkailuunkin saa mieluusti kertoa.

Lomaa odotellessa ja mahaa kasvatellessa,
Anski ja PikkuOnni 28+3


Ps. Kannustetaanhan tänään Suomi voittoon?! :)

torstai 12. toukokuuta 2011

Vauvakuumetta

Minuun on iskenyt käsittämätön, ihana, kutkuttava vauvakuume. Vauvahan on toki masussa, joten kuumetta ei oikein voi alentaa. Yritin lievittää sitä hipelöimällä kaikkia PikkuOnnin tavaroita, haistelin pieniä nuttuja (eihän ne tietenkään millekkään tuoksu, olen pessyt ne hajusteettomalla pesuaineella) ja ihailin kaikkea vauvaan liittyvää. Eilen luin vau.fi:stä, että jos Onni syntyisi nyt, olisi hänellä 90% mahdollisuudet selvitä keskoshoidossa! Nyt ollaan jo niiiin voiton puolella! Tämä sai minut ajattelemaan pikku kääröäni entistä enemmän ja haluaisin jo niin kovasti hänet syliini.

Kasva vielä hetki kuitenkin Onni, tapaamme kyllä aikanaan. Äiti on vain niin malttamaton.



Hoitopöydällä on vielä paljon tavaraa paketeissa (en halua avata niitä pölyyntymään). Onnin huone on muutenkin vielä aikalailla vaiheessa.
Tämän helistimen/purulelun osti Onnin tuleva täti, minun siskoni. Ja kyseessä on siis 6-vuotias ihana pikkusiskoni, joka Ruotsin risteilyllä ollessaan halusi tuhlata omia vähiä rahojaan tulevaan vauvaan. Suloista!
 Pienet vaatteet odottavat Onnia.
 Isompiakin vaatteita on jo isot kasat muttemme todellakaan ole ostaneet kaikkia vaatteita vaan olemme saaneet paljon vaatteita käytettyinä tutuiltamme. Äitiyspakkaus on vielä saamatta (missäköhän se viipyy?) enkä tiedä mahtuuko äitiyspakkauksen vaatteet enää koko lipastoon...
Muutamia kirjoja olen ostanut täysin uusina, pidän kirjoja arvoikkaina tavaroina, joita ei voi koskaan olla liikaa (näkisittepä oman kirjahyllyni). Kirjat ovat kuitenkin alennusmyynnistä ja ovat uusinakin maksaneet vain muutamia euroja.
 Tulevan mummin lahja Onnille, sitteri, joka odottelee vielä paketissaan.
 Kulta pieni - vauvakirja on aivan ihana vauvakirja. Ei ihan perinteinen vaan todella tyylikäs ja kaunis.
Olen Vauva-lehden tilaaja ja Kaksplussaa ostan joskus irtonumeroina.

Ei tämä vauvakuume taida laskea ennen kuin Onni on sylissä... ♥

tiistai 10. toukokuuta 2011

Raskaustesti


Lapsellista ja Oi mutsi mutsi - blogien ihanat naiset ovat tehneet Vauva-lehdessäkin tutuksi tulleen raskaustestin. Innostuin ajatuksesta tehdä testi itsekin, vaikken ihan viimeisilläni vielä olekaan (viimeisellä kolmanneksella kuitenkin). Nyt viikkoja siis 27+5.

Olen syönyt mitä vain, suolaista ja makeaa.
Kaikki blogiani seurailleet tietävät, että makeaa olen kyllä syönyt. Alku- ja keskiraskaudessa kaikki makea maistui vaan niin hyvälle! Erityisiä lemppareitani olivat Twix-suklaa ja jäätelöt. Suolainenkin on maistunut, lähinnä roskaruuan muodossa viikonloppuisin. Nyt raskausdiabeetikkona olen joutunut tietenkin jättämään makeat (ja myös suolaiset ja rasvaiset) herkut pois. Ei ole ollut helppoa ja senkin te tiedätte. RD-diagnoosista huolimatta olen satunnaisen harvoin antanut itselleni luvan pieneen suklaapatukkaan tai muuhun herkkuun.

Kahvin tuoksukin on saanut minut voimaan pahoin.
Kahvia en ole juonut koskaan mutta olen aina pitänyt sen tuoksusta, myös raskausaikana. Alkuraskaudessa, ihan ensimmäisinä viikkoina en voinut niistää nenääni vessapaperiin, koska paperin haju sai minut voimaan pahoin (:D). Yleisesti tupakanhaju on ollut ainoa, joka on saanut minut voimaan pahoin koko raskauden ajan.

Voisin nukkua aamusta iltaan.
Ei nyt ihan niinkään. Alkuraskaudessa väsymys oli tottakai voimakasta ja töihin herääminen kukonlaulun aikaan klo 5.20 tuntui ylitsepääsemättömältä. Alkuraskauden jälkeen en ole kuitenkaan ollut erityisen väsynyt. Olen ollut paljon sairaslomalla ja vuosilomalla, jolloin saan nukkua päivittäin 10-11 tunnin yöunet, jotka riittävät mainiosti. Tosin yöunet rupeavat olemaan katkonaisia asennonvaihtelujen ja vessassa ravaamisen takia ja luulenkin, että kohta on taas päiväunille tarvetta.

 Kuva täältä

Suonenvetoa, närästystä, turvotusta. Kaikkea on ollut.
Kyllä! Suonenveto on tullut viime viikkojen aikana öiseksi tukaluudeksi. Närästystä minulla ei ollut koskaan ennen raskausaikaa enkä oikein tiennyt mitä se edes on. Puristavaa ja polttavaa tunnetta ylävatsalla ei kai voi sanoa muuksi kuin närästykseksi. Turvotuskin on ollut kaverina jo muutamia viikkoja. Sormet ovat yhtä paksut kuin isälläni (mitattu!) eikä kaikki kengät mahdu jalkaan. Paino ei kuitenkaan ole noussut radikaalisti, joten en vielä pelkää turvotuksen takia.

Olen tuntenut itseni seksipommiksi.
En todellakaan, en missään vaiheessa. Koko seksiasia on meillä jäänyt vähemmälle raskausaikana. En koe olevani haluttava tai seksikäs ison mahan heiluessa ja punaisten raskausarpien loistaessa sisäreisistäni. Nännit ovat suurentuneet ja tummuneet ja tämä saa tissini näyttämään oudoilta koska kokoa itse rintoihin ei ole tullut lisää. Mieheni mielestä olen kuitenkin kaunis ja seksikäs, itse en vain koe olevani.

Paino on siirtynyt uusille kymmenluvuille.
Ei vielä. Eikä painoa hirveästi saisi kai tullakkaan RD:n takia. Nyt on tullut 7kg ja toivoisin, ettei tulisi enää kolmea kiloa enempää. En kuitenkaan ota stressiä painonnoususta ja numeroista.

Hyvä äiti imettää pitkään.
Imettäminen ei mielestäni ole hyvän äidin merkki. Hienoa, jos imetys onnistuu hyvin ja tottakai toivon sitä. En kuitenkaan tällä hetkellä koe tarvetta imettää pitkään, en ainakaan taaperoikään asti. Jos imetys ei jostain syystä onnistu, en kuitenkaan (toivottavasti) koe olevani epäonnistunut.

Olen suunnitellut synnytykseni.
Toivon saavani mahdollisuuden synnyttää alakautta ja olen ajatellut haluavani kivunlievitystä, epiduraalin mahdollisesti. En kuitenkaan ole suunnitellut asiaa sen kummemmin, luotan siihen, että se kulkee omalla painollaan.


Minkälaisia ajatuksia nämä väittämät teissä herättävät?

sunnuntai 8. toukokuuta 2011

Äideille!


Ihanaa äitienpäivää kaikille äideille ja tuleville mammoille! Tämä tuleva äityli sai maailman parhaan herätyksen kun Onni potki melkein pissat mun housuun aamulla, hih. Viime päivät onkin olleet kovaa möyrintää, etenkin iltaisin. Iso poika se siellä vipeltää ♥

Tämä mamma ja masu lähtee nyt halailemaan mummoaan ja myöhemmin omaa äitiään, anoppiaan ja äitipuoltaan kainalossaan orvokkiamppeleita, ruusuja, lehtitilauksen lahjakortteja, suklaata ja sisustuskirja. Kyllä näiden äitien kelpaa. Saa nähdä muistaako Ukko ollenkaan onnittella minua kun töistä kotiutuu.
Ihanaa päivää kaikille ihanille äideille!

Saatteko te muut odottavat äidit mieheltänne äitienpäiväonnitteluja?

perjantai 6. toukokuuta 2011

Puolentoistakilon Onni

 Kuva täältä

Olen ollut tällä viikolla hysteerinen, pelokas ja kivulias. Tiistai-iltana alkoi kovat ylävatsakivut ja päänsärky. Yölläkin heräsin vatsakipuun ja aamulla olo oli todella huono. Epäilin vatsatautia koska minua oksetti. Päädyin kuitenkin soittamaan aamupäivällä neuvolaan, kun oksetusolo katosi ja tilalle tuli vain huono vointi ja kipu. Neuvolassa pissa oli puhdas, verenpaine normaali. Turvotusta löytyy, etenkin sormista ja muaalta käsistä muttei kuitenkaan raskausmyrkytyksestä puhuttu. Onnin sydänäänet kuuluivat ja kaikki oli hyvin. Terkkari epäili, josko kärsin närästyksestä. Itse siihen en oikein uskonut, vaikkei minulla kyllä siitä vaivasta hirveästi kokemuksia olekaan. Ostin kuitenkin neuvolatädin neuvojen mukaan Rennietä. Kivut helpottivat illalla, tiedä sitten johtuiko Renniestä. Keskiviikkona ei ollut kipuja ja vointi oli muutenkin ihan hyvä.

Torstaina vietin koko päivän kyläillessä ystävälläni, mummollani ja äidin luona. Touhuilin, enkä kiinnittänyt kovinkaan paljoa huomiota Onniin. Onnihan on alusta asti ollut todella rauhallinen liikuskelija, enemmänkin haaveilija ja tutkiskelija, joka kokeilee mitä tapahtuu, jos jalkoja vähän heiluttelee. En ole tähän päivään mennessä tuntenut yhtäkään (edes vähäänkään) kivuliasta potkua, saati vauvan pyörimistä tai asennon vaihtoa. Kyllähän Onni toki liikkuu, pieniä varovaisia nykäisyjä, muksahduksia ja välillä hieman vahvempia potkuja. Torstaina en tuntenut tutuiksi tulleita pikku liikkeitä, en mitään muksahduksia edes illalla nukkumaan mennessä. En tuntenut mitään koko yönä tai tänä aamuna. Huolestuin ja soitin äitiyspolille ja ystävällinen kätilö kehoitti tulemaan heti näytille. Ihana kätilö rauhoitteli minua, kun kerroin peloistani ja myös siitä, että pelkään tulleeni ihan turhaan. Kätilö naurahti ja ystävällisin silmin sanoi, että: "Kyllä nämä on niin elintärkeitä asioita, että tottakai tänne saa tulla. Teitä ÄITEJÄ vartenhan me täällä ollaan." Kun sitten vielä kuulin Onnin sydämen jumpsutuksen, täyttyi silmät helpotuksen kyynelistä.

Olin puoli tuntia sikiönsydänkäyrälaitteessa (mikä sen oikea nimi on?) kiinni ja sen jälkeen pääsin vielä lääkärin luo. Käyrä oli normaali, syke oli tasainen, vahva. Liikkeitä puolen tunnin aikana tuli yli 20 vaikken itse tuntenut kuin pari muksahdusta (onneksi siinä vaiheessa edes ne). Lääkäri tutkisteli ultralla pikkuistani, töni välillä kovastikin anturilla mahaani mutta Onni vain heilautti hieman kättään tai jalkaansa eikä aloittanut mitään vuosisadan rallia. Tiesin sen, se on niin rauhallinen. Lääkäri sanoikin, että vauva liikkuu kyllä normaalisti ja on hyvin elinvoimainen, on vain hiljaisempi kaveri. Toivon niin, että tämä on luonteenpiirre, joka säilyy Onnilla synnytyksen jälkeenkin. Mittoja ottaessaan lääkäri totesi vain: "Ohhoh!". Tiesin senkin. Meille tulee iso vauva. En kuitenkaan raskausdiabeteksestä huolimatta tiennyt, kuinka paljon poika kulkeekaan yläkäyrällä. 28. viikkoinen vauva painaa yleensä noin 1000g, meidän "PikkuOnnin" painoarvio onkin melkein 1500g! Iso poika, sokerivauva tulossa totesi lääkäri. Voi ei. Ei kiva uutinen. Olen toki ajatellut pojan olevan hieman isompi, mutta verensokeriarvoni ovat olleet ihanteellisia enkä ole osannut pelätä Onnin olevan sokerivauva. Lääkäri painotti entisestään diabetesdieetin merkitystä, sokerien pois jättämistä ja hiilareiden vähentämistä. Nyt tiedän, etten voi enää herkutella, edes sen pienen pullan verran. En voi, vaikka sokeriarvoni olisivatkin kunnossa. Onni saa sokeria silti liikaa.

Käyn vielä kahdessa ultrassa, joissa seurataan pojan kasvua (rv 30 ja 36) sekä verikokeissa, joista selviää pitkäaikainen verensokeriarvo. Viikolla 36 tehtävä ultra on synnytystapa-arvio. Toivon todella, ettei vauvasta kasva neljän ja puolen kilon mötikkää ja että saisin synnyttää hänet normaalisti alakautta. Mieli ei ole kovinkaan korkealla vaikka toki huojennuin siitä, että poika voi hyvin. Lääkärin mukaan lapsivettäkin on riittävästi eikä Onni "kärsi" suurikokoisuudestaan. Minä tässä vain kärsin. Hyvästi herkuttelu, lopullisesti. Tervetuloa ankea kesä!  

Onko teillä kokemuksia raskausdiabeteksestä ja isoista sokerivauvoista? Onko ehdotuksia, miten taltutan sokerihampaan kolotuksen?

tiistai 3. toukokuuta 2011

Kevättä ilmassa

Sitä on nyt kaikkialla. Kevättä. Iholla, vaatteissa, hajuissa, mauissa...

Sain kummiltani tuliaisia kun he muutama viikko sitten kävivät meillä. Kummillani on oma yritys, joka maahantuo ja myy kaikenlaista luonnonkosmetiikkaa. En ole itse missään vaiheessa ollut kovinkaan kiinnostunut luonnonkosmetiikasta. Tai lähinnä se ajatus ja ideologia eivät ole tulleet edes mieleeni. Olen ottanut kummini tuomat tuliaiset ahkeraan käyttöön ja olen ollut erittäin tyytyväinen luonnonkosmetiikkatuotteisiin. Olen testaillut Laveran vartalonkuorinta-ainetta, suihkusaippuaa sekä vartalovoidetta. Suihkusaippua ja kuorinta-aine ovat voidemaisia ja koostumukseltaan ohuita mikä tekee niiden hieromisesta iholle miellyttävän kokemuksen. Kosteusvoide kosteuttaa ihoa ihan oikeasti, eikä siis vain jätä tunnetta kosteutetusta ihosta. Kaikki tuotteet tuoksuvat ihanalle raikkaalle appelsiinille, keväälle.

Ostin eilen hiuslakkaa, josta on tullut tuoksunsakin takia lempparini, Four Reasonsin Shaper. Four Reasons-tuotteita käytin myös aikoinaan hiustenpidennysten kanssa, erityisesti kosteuttava shampoo ja hoitoaine sopivat hyvin kuivahkoille pidennyksille. Ja hiuslakankin tuoksusta, ihanaisesta tuttifrutista tulee mieleen kevät.


Kevättä rinnoissa. Jep, nyt se sitten on tapahtunut. Tissit on kasvaneet. Ostin Seppälän alesta ihanat mustat pitsirintsikat ja tietenkin sovittamatta. Kuppi näytti suurehkolta ja ajattelin sen koonsa puolesta sopivan minulle, eihän tissini ole juurikaan kasvaneet. Niin ajattelin. Mutta kappas, eihän nämä maitokoneet niihin mahtuneet. (Maitoa ei onneksi vielä kuitenkaan tule.)

Olen laiskalla tuulella, ahdistaa istua sohvalla tai missä tahansa kun ylävatsaa puristaa ja painaa, kuin joku olisi laittanut tissien alapuolelle kireän vyön. Taitaa olla joka iltaista turvotusta. On vaikea hengittää eikä hyvää asentoa ole helppo löytää.

Herkuttelin iltapalaksi tummista suurimoista keitetyllä mannapuurolla ja keväisillä mansikoilla (mansikat ovat uusi mielihaluni). Ilman sokeria tietenkin, jotten turhaa nostele verensokereitani.  Heidohei, palataan paremmalla voinnilla.