lauantai 26. maaliskuuta 2011

Superhoitsu

 kuva löytyy täältä

Olin tänään töissä. Olin eilen töissä ja olin edellisenä päivänäkin töissä. Ja sen kyllä huomaa. Kuinka jaksan huomisen? En ole liki kahteen kuukauteen tehnyt neljä päivää putkeen töitä. (Olen siis ollut sairaslomalla ja nyt parhaillaan osa-aikasairauslomalla selkäkipujen takia.) Neljä päivää, sehän on ihan normaalia. Ennen raskautta aloin väsymään vasta seitsemännen päivän jälkeen. Nyt pelkään, että selkä sanoo itsensä irti tästä kehosta ja mahassakaan ei hyvältä tunnu.


Työskentelen kotihoidossa lähihoitajana. Työnkuvaani kuuluu asiakkaiden luo tehtävät kotikäynnit. Avustamme kotona asuvia eri-ikäisiä, mutta lähinnä iäkkäitä ihmisiä päivittäisissä toiminnoissa kuten hygieniaan ja ruokailuun liittyvissä asioissa. Huolehdimme asiakkaidemme lääkehoidosta: pistämme injektioita, jaamme lääkkeitä ja huolehdimme lääkeseurannasta. Hoidamme haavoja, poistamme tikkejä leikkaushaavoista ja huolehdimme ihon perushoidosta. Annamme hoivaa ja hoitoa liikuntakyvyttömille ja yksinäisille, dementoituneille ja psyykkisesti hyvinkin sairaille ihmisille. Toisinaan työni on fyysisesti kevyttä asiakkaiden kanssa keskustelua ja toisinaan fyysisesti hyvinkin rankkaa isokokoisten ihmisten siirtämistä. Oman haasteensa tuo työolosuhteet. Asiakkaiden koti on työympäristömme, jossa en voi tehdä muutoksia parantaakseni omaa ergonomiaani ja joudun sopeutumaan pieniin tiloihin, joissa pitäisi tehdä suuria asioita. 


Ilman selkävaivojakin työni on haasteellista raskaana olevalle naiselle. Kuljemme asiakkailta toisille pääasiassa yksin työautoilla. Joskus ajomatkat ovat pitkiä ja kiiressä ajellaan vain mummolta toiselle. Ollessani kymmenien kilometrien päässä toimistostamme, menossa mummukan kanssa suihkuun tai alkaessani hoitamaan hänen haavaansa huomaan kohdun painavan rakkoani ja yhtäkkiä kärsinkin kovasta pissahädästä. Jos mummu elää kodissa, jossa hänen omatkin eritteensä ovat pitkin lattioita, ei varmaan tule mieleen lainata hänen wc:tään. Ei muuta kun hymyä huuleen ja hommiin! Kerrostaloissa rappusten kapuaminen ei enää onnistu niin kuin ennen, maha vain tulee tielle. Passiivinen tupakointi on haitaksi minulle ja etenkin vauvalleni, miten sanon siitä papparaiselle, joka on ikänsä polttanut sikaria sohvan nurkassaan? Kun kärsin hirveästä nälästä ja janosta joudun tietenkin lämmittämään asiakkaille herkkulounaita. Pienessä wc:ssä asiakasta pestessä ja pukiessa saan selkäkrampin enkä pääse enää ylös. Keneltä pyydän apua? Asiakkaalta, joka ei itsekään pääse ylös pöntöltä? Työkaverilta, joka on toki puhelimen päässä mutta saattaa olla vartin tai puolen tunnin ajomatkan päässä?


kuva löytyy täältä


Tunnen itseni huonoksi ja valittavaksi odottajaksi kun olen ollut ja olen sairaslomalla. Tuntuu, että hoitoalalla on oltava supernainen. Hoitaja, joka antaa kaikkensa muttei koskaan saa ansaitsemaansa kiitosta ja palkkaa. 

Kuinka jaksaa painaa ja tehdä rankkaa hoitotyötä raskaana? Mistä saa lisävoimia jos pelkkä kotona imuroiminen saa selän tuntumaan tuhansista puukoniskuista kärsineeltä? Onko pakko jos ei vaan jaksa? Ja jos ei jaksa, jos päättää luovuttaa, niin kuinka säilyttää oma mielenterveys kotona ollessa?

 kuva löytyy täältä


Rentouttavaa lauantai-iltaa!

- Anski the superhoitsu ja Pikkumöykky 21+2

7 kommenttia:

  1. Itse olen kyllä turva-alalla, mutta monen läheisen ihmisen hoitoalaa hyvinkin läheltä seuranneena ja maallikon aivosolua nyt rasittaen :
    Eikö se juurikin hoitoalalla työskentelevän pitäisikin ymmärtää hakia sinu tilanteessasi ihan kokopäiväinen sairasloma? Sie jos kuka ymmärrät mahdollisten vaaratilanteiden mahdolliset seuraukset? Niin itsellesi, lapsellesi että sen hetkiselle asiakkaalle.

    Itsehän poden myös hyvin huonoa omaatuntoa, kun en pysty 12 h istumaan töissä tietokoneiden äärellä (noin niinkuin kovin karkeasti ja paljaasti ajateltuna).... Olen aivan paska työntekijä kun itkun kanssa väännyn töistä pois ja joudun ukon soittaan hakemaan minut kotia kun en itse uskalla auton rattiin hypätä.. Aivan paskatyyppi olen kyllä.

    Mitä mielenterveyden säilyttämiseen kotona ollessa tulee niin minu henkireiäksi tuli nämä teän muitten blogit ^^
    Ei me olla yksin näitten asioitten kanssa =)

    VastaaPoista
  2. Moi Eve,
    kyllähän minä sen tietenkin ymmärrän, että parasta olisi jäädä kokonaan jo pois töistä. Ja olen sen monen suusta muistutuksena kuullut. Kovasti vaan kun haluaisin vielä olla töissä ja jaksaa... Ja kun olen jo aika paljon ollut poissa, tipun kohta kokonaan Kelan rahoille. Ei se kyllä rahasta ole kiinni mutta kyllä sitäkin miettii. Hainkin teidän lukjoiden mielipiteitä ja kai sitä, että joku sanoo minulle, että "älä nyt hyvä ihminen ole enää töissä!" :D

    VastaaPoista
  3. Itsekin olen hoitoalalla ja nyt kesäksi menossa ekaa kertaa kunnon työhön omalle alalle. Hieman jännittää, miten pärjään kun raskausviikkoja alkaa silloin olla kasassa jo 23+ kun aloitan. Halusin kuitenkin ehdottomasti sen työn, joten pakko se on kestää koska en halua olla sairaslomalla sitä vähää aikaa, jonka töissä voisin olla. Ja juuri noiden tulojenkin takia.

    VastaaPoista
  4. Tsemppiä töihin Evelyn! Luulen, että jaksat kyllä jos sinulla ei ole mitään kipuja tai vaivoja ollut. Muista ottaa rauhallisesti ja levätä töissäkin aina kun pystyt :)

    VastaaPoista
  5. Tsemppiä kovasti, mutta muista ajoissa siltikin myöntää kun et vain enään jaksa/kykene tekemään töitä. Sinä ja lapsesi olette etusijalla, sitten vasta työsi.
    Pakko ei ole jaksaa jos yhtään siltä tuntuu, ja voithan tehdä pari päivää töitä ja sitten taas hakea sairaslomaa ja taas kokeilla päivän pari olla töissä. Tärkeää on kuitenkin että voit hyvin, koska sinulla on vielä monen monta viikkoa edessä.

    Kovasti lähetän jaksamista!

    VastaaPoista
  6. Samassa työssä minäkin olin ennen lapsen syntymää ja jäin työttömäksi kuukautta ennen äippälomaa koska en vaan suostunut enää ottamaan töitä. taisin olla kuukauden saikulla ja sit vielä kuukauden töissä ennen tuota lomaa.

    Pahinta kotihoito työssä on se että työolosuhteet ei ole erkonomiset lähestään koskaan. Pieni ahdas pesuhuone ja siellä yrität kyykkiä pesemään asiakkaan jalkoja. Ei hyvä. Joku asia tippuu ruokapöydän alle ja alat sitä sieltä kerätä. Jo asiakkaan pukeminen tuottaa tuskaa. Eli joo hyvä on jäädä sairaslomalle.

    http://pikkuvauhkonen.blogspot.com

    VastaaPoista
  7. Kiitos Miikkulainen ja Sanna. Saitte minut taas hieman enemmän tajuamaan sen tosiasian, että sairaslomalle jäänti alkaa kohta olemaan paras ratkaisu... Ja voinhan tosiaan aina mennä välillä pariksi päiväksi kokeilemaan :)

    Ja Sanna, nimenomaan nuo asiat ovat kotihoidossa haasteellisia, etenkin tukisukkien laitto asiakkaalle :D

    VastaaPoista