perjantai 18. maaliskuuta 2011

Ihanan kurja keskiraskaus

Kun nyt ollaan tultu raskauden puoliväliin, olen alkanut ihmettelemään miksen ole pirteä kuin peipponen. Missä ihmeessä luuraa se keskiraskauden energisyys? Missä on se hyvä ja autuas olo? Missä on se tunne naisellisuudesta? Miksen tunne itseäni kauniimmaksi kuin koskaan aiemmin? Missä viipyy ne kasvaneet seksihalut ja moninkertaiset iso O:t? Missä se pesänrakennusvietti ja siivousintoilu? Miksen minä koe tarvetta syödä terveellisesti, puoli kiloa kasviksia päivässä? Miksei se jo liiku niin, että tuntisin sen kunnolla? Miksi minusta tultuu tältä?

 kuva löytyy täältä


Haluaisin olla pirteä ja energinen. Sen sijaan olen ajoittain hyvin allapäin, kiukkuinen ja väsynyt. Toisinaan olo on kamala ja surkea. Kärsin selkäkivuista. Jos en niistä, niin liitoskivuista. Tänään heräsin kamalaan kylkivihlontaan ja koko aamupäivä meni pilalle kun en jaksanut tehdä muuta kun maata sohvalla. Sohvalla makaaminen ei ainakaan auta tuohon naisellisen olon kasvamiseen. Makoilen verkkareissa ja virttynyt toppi päälläni, tukka sekaisin. Meikkiä en ole jaksanut ajatellakkaan ja tiedän näyttäväni kalpealta ja väsyneeltä. Äidiltä? Toisinaan ihailen ihanaa mahaani, tänään se on tuntunut vain rasvapallolta. En koe itseäni haluttavaksi. Ja siitä mieleen tuleekin heti seksi. Kyllä, sitä ei ole ollut. Aikoihin. Ei innosta, ei jaksa. Haluaisin haluta mutta mistä saan sen halun? 


 kuva löytyy täältä

Tämän päivän suunnitelmissa oli siivota ennen kuin Ukko tulee töistä kotiin, ennen kahta siis. Kello on puoli kolme ja olen saanut pestyä pyykit ja vaihdettua lakanat. Imuroin hyvin pikaisesti. Tuli tarve huilata ja tässä minä nyt huilaan, kone sylissäni kun Ukko siivoaa loput. Olen huono nainen! Lastenhuone on tyhjillään (koska kalusteet on vasta tilattu) ja minua ärsyttää sen huoneen tyhjyys. Se oli ennen vierashuone, mutta annoimme pois sängyn ja sohvan, jotta Pikkumöykky saa tilaa. Ärsyttää kun koti ei ole kunnossa. 

kuva löytyy täältä

Söin aamupalaksi kaksi Saarioisten karjalanpiirakkaa (niitä, joita himoan) ja KARKKIA. Siis mitä helvettiä, karkkia aamupalaksi? Miksi, oi miksi minulle maistuu herkut aina vaan? Tunnen huonoa oomaatuntoa siitä, että syön karkkia lähes päivittäin. Okei, päivittäin. Tuleeko Pikkumöykystäkin sokerihiiri? Meneekö se sekaisin tuolla massussa siitä kaikesta sokerista, makeutus- ja väriaineista? Onko se vähän kuin humalassa? APUA. Onko herkutteluni syy siihen, etten tunne kunnolla möykyn liikkeitä?

kuva löytyy täältä

Yritän rauhoittua ja piristyä. Pakkohan minun on. Lähden Ukon ja koirien kanssa lenkille tuonne aurinkoiseen ilmaan ja imen itseeni kaiken sen auringon energian. Kun pääsen kotiin, syön omenan. Heti parempi, eikö?

Ps. Voi myös olla, että haemme tänään pikaruokaa. Onhan nyt kuitenkin viikonloppu.

- Anski ja Pikkumöykky 20+1

4 kommenttia:

  1. Itsekin esikoistani odottelen ja LA 17.7. Kaikkia näitä ihania raskausblogeja lukiessani olen miettinyt, että eikö kellään muulla tulevalla äidillä ole samoja tuntoja kuin minulla. Tämän tekstin luettuani tuli sellainen olo että en ole ainut, täysin samat tuntemukset on koettu ja niitä tulee koko ajan lisää. Toivotaan me sitä virtapiikkiä sitten vauvan ollessa maailmassa ;) Tsemppiä loppuraskauteen!

    VastaaPoista
  2. Hei höpsö ja mukava kuulla että sinullakin on samanlaisia tunteita. Minulla koko keskiraskaus on ollut kyllä yhtä tunteiden vuoristorataa. Tsemppiä sinunkin loppuraskauteen!

    VastaaPoista
  3. Minäkin odotin innoissani keskiraskauden virtapiikkiä loputtoman alkuraskauden väysymyksen jälkeen, ja kyllä se sieltä tuli neljännen raskauskuukauden aikana. Ei tosin ole supernainen-fiilis, vaan palasin siihen omaan normaaliin olotilaan, mutta parempi sekin kuin jatkuva väsymys.

    Olen myöskin melkoinen sokerihiiri, ja alkuraskaus meni pienellä herkkumäärällä koska teki vain kamalasti mieli appelsiineja. Nyt namihimot on palanneet, ja on aikamoista taistelua pysytellä niistä erossa. En tahtoisi vauvasta samanlaista sokerihammasta kuin itse olen, joten täytyy vaan kovasti tsempata ja kiertää kauppojen namihyllyt kaukaa mahdollisimman usein. :)

    VastaaPoista
  4. Hei *K!
    minusta tuntuu, että olen nyt vähän piristynyt. Jotenkin tuo ihana kevätaurinko vaan auttaa niin kummasti. Eikä enää väsytäkään kokoajan :)

    Minä olen kanssa ihan kamala sokerihiiri. Minulla on ihan kammottavat himot ja joka päivä on saatava jotain herkkua. Onneksi paino ei ole noussut samaa vauhtia mitä syön, mutta pitäisi jollain tapaa ruveta kuitenkin rajoittamaan tätä herkuttelua...

    VastaaPoista