torstai 17. maaliskuuta 2011

Puolenvälin onnea

Tänään SE päivä on koittanut! Raskauden puoliväli. 20 ihanaa viikkoa takana, toiset samanlaiset edessä. Käsittämätöntä miten aika meneekin niin nopeasti. Kun tein plussan 28.11.2010 ajattelin elokuun olevan niiin pitkällä. Nyt siihen laskettuun aikaan on enää noin 4 kuukautta. Kevät tulee hurjaa vauhtia, pian kesäkin kolkuttelee. Ihanaa! Olen varsinainen kevätlapsi, tuntuu että herään talvihorroksesta eloon kuin tulppaanit. Vaatetus vaihtuu värikkääksi ja posket saavat pinkkiä hohdetta, purkista tosin. 

kuva löytyy täältä


Syy niin iloiseen olotilaani selittyy myös sillä, että tunsin vihdoinkin eilen illalla ensimmäisiä Pikkumöykyn liikkeitä. Pikkuinen hipsutteli massuani kun olin käymässä nukkumaan. Ajattelin ennen, että mitä jos en eroitakaan vauvan liikkeitä suoliston kuplinnalta mutta voi jestas, kyllä sen vaan erottaa! Tuntui kuin höyhen olisi lennellyt mahassani. Mutta jos keskityin liikaa liikkeiden tunnusteluun, loppuivat ne kokonaan. Ovela kaveri. Nyt vain vahvempia potkuja odotellessa...


kuva löytyy täältä


Iloinen päivä siis tänään. Eikä yhtään haittaa vaikka pitää töihin vielä lähteä. Olen siis tällä hetkellä osa-aika sairaslomalla selkäkipujen takia (joista mainitsinkin jo raskausoireiden yhteydessä). Käytännössä se tarkoittaa, että teen puolikasta työviikkoa, reilu 19h/vk ja kuuden tunnin päiviä kerrallaan. Viikossa tulee näin ollen noin 3 työpäivää. Tänään menen iltavuoroon kolmeksi. Jännä nähdä mitä selkäparkani tykkää iltavuoroista, ne kun ovat yleensä aamuvuoroja kiireisempiä. Työskentelen lähihoitajana kotihoidossa ja työni on suhteellisen rankkaa, henkisestikin. On kuitenkin kiva tehdä töitä edes vähän. Kotona tulisin kokonaan mökkihöperöksi.


kuva löytyy täältä

Nyt lähden koirieni kanssa lenkille ja alan valmistautumaan mummeleiden hoitoon. Aurinkoista päivänjatkoa!

- Anski ja Pikkumöykky 20+0

4 kommenttia:

  1. Onnea puolen välin rajapyykistä! Itsellä se tulee tiistaina rikottua!

    Ja aivan hurjasti onnea ekoista liikehavainnoista, kyllä se on vaan että ne erottaa siitä suoliston möyrinnästä aivan selkeästi. Ja voin sanoa kuukauden päästä ne potkut todella jo tuntuvat, ja 2 kuukauden jälkeen jo saatat välillä toivoa, että olisipas se tulekas hieman rauhallisempi, etenkin silloin kun osuu juuri potkaisemaan virtsarakkoon, eikä lähelläkään ole vessaa! :D

    Itse myös olen ammatiltani lähihoitaja vanhainkodissa työskennellyt monta vuotta, ja itseäni tuo työ helpotti selkäkipujen kanssa taistelevana (toinen työni on myyjä, joka taas ei istumatyönä/paikallaan seisova työ ollut mun selälle yhtään kiva :/ )
    Mun piti saada liikkua ja tehä, niin pysyi selkäkivutkin suht iisinä, paikoillaan ollessani ne huusi armoa..

    Tsemppiä kuitenkin, että jaksaisit aika loppuun asti tehdä töitä, teet raskasta ja arvokasta työtä!

    Itselläni äitiysloma kun alkoi, vaikka tekemistä oli silloinkin, niin tuntui aika tulevan pitkäksi, ja olisin voinut olla ihan hyvin töissä sen ajan ku odottelin tulokasta! :D
    Nythän olen esikoisen kanssa kotona tämän odotuksen, enkä ole edes keikkatöihin menossa. Onneksi esikoinen osaa järjestää päivään menoa ja vilskettä, joten viikot tuntuvat menevän siivillä etiäpäin :)

    VastaaPoista
  2. Kiitos onnitteluista. Onnea sinullekin tiistaille :) On se kyllä ihanaa kun on ensiliikkeet tuntuneet. Tosin niiden ensimmäisten liikkeiden jälkeen en ole oikeastaan mitään tuntenut enään... Mutta eikös se niin ole ettei niitä heti tunnekaan päivittäin? Olen malttamaton! :) Vaikka uskon kyllä senkin, että aina ne kovat iskut siellä masussa eivät ole niitä ihanimpia asioita...

    Jännä juttu, että sinulla työn tekeminen helpotti selkäkipuja. Olin eilen töissä ja illalla oli selkä taas niin väsynyt ja kankea, että olen iloinen kun ei taas hetkeen tarvi mennä töihin. Vaikka kyllä aika välillä käy todella pitkäksi kun mies käy kuitenkin töissä.

    VastaaPoista
  3. Kiitos :)

    Ei niitä liikkeitä ihan heti tunnekkaan päivittäin, mutta pikkuhiljaa lisääntyvät, jo viikossa on iso ero :) Joten malta vielä hetki! :)

    Itsellä ensi liikkeiden tuntemisessa tässä toisessa raskaudessa vaikeutti se, koska en missään vaiheessa ehtinyt kuullostelemaan niitä. En esikoisen kanssa puuhastelun tiimellyksessä vain ehdi :) Illalla sitä on jo niin poikki, että nukahtaa samoiten tein kun sängyyn menee.

    Nyt ne jo tuntuvat, vaikka istun tässä koneella, ei niitä erikseen tarvitse kuullostella/tunnostella :)

    Oletko ollut yhteydessä kuntasi/terveyskeskuksen fysioterapiaan?
    Suosittelen lämpimästi, sieltä antavat sulle yksilöllistä ohjausta millaiset liikkeet helpottavat oloasi ja sieltä voit töihin kysellä vinkkejä.
    Itse sain tosi hyviä "jumppa"liikkeitä, ja neuvoja nostoihin, siirtoihin. Sekä vinkkejä miten lievittää selän kipua :) Itse kävin 2 kertaa esikoisen odotuksessa ja kerran synnytyksen jälkeen :)

    VastaaPoista
  4. Totta, en ole tullut ajatelleekse edes tuota, että liikkeiden "tunnusteluun" tarvii aikaa tässä vaiheessa vielä. Itsekin olen touhuillut aamusta iltaan kaikenlaista ja väsyneenä sammunut sänkyyn. En ehkä ole huomannut edes pikku muksahduksia :)

    Olen saanut neuvolalääkäriltä jo pari kuukautta sitten lähetteen kunnalliseen fysioterapiaan. Taitaa olla vaan niin pitkä jono, ettei ne mua sinne huoli. Työterveydestä sain lähetteen yksityiselle mutten halua maksaa yli 50 euroa yhdestä kerrasta niin olen sitten kotona jumppaillut jonkin verran ja koirien kanssa kävellyt...

    Nyt onkin ongelmaksi tullut rakkoon painava kohtu. Olen ajatellut että minulla on VTI (vaikkei muita oireita ole) kun kävellessä rakkoon ihan sattuu ja pissattaa. Mutta kai se on sitä kun kohtu painaa... Eilen piti lenkiltä kääntyä aiemmin kotiinkin.

    Kiitos vastauksistasi :)

    VastaaPoista