Raskaustesti

Kuva täältä

Lapsellista ja Oi mutsi mutsi - blogien ihanat naiset ovat tehneet Vauva-lehdessäkin tutuksi tulleen raskaustestin. Innostuin ajatuksesta tehdä testi itsekin, vaikken ihan viimeisilläni vielä olekaan (viimeisellä kolmanneksella kuitenkin). Nyt viikkoja siis 27+5.

Olen syönyt mitä vain, suolaista ja makeaa.
Kaikki blogiani seurailleet tietävät, että makeaa olen kyllä syönyt. Alku- ja keskiraskaudessa kaikki makea maistui vaan niin hyvälle! Erityisiä lemppareitani olivat Twix-suklaa ja jäätelöt. Suolainenkin on maistunut, lähinnä roskaruuan muodossa viikonloppuisin. Nyt raskausdiabeetikkona olen joutunut tietenkin jättämään makeat (ja myös suolaiset ja rasvaiset) herkut pois. Ei ole ollut helppoa ja senkin te tiedätte. RD-diagnoosista huolimatta olen satunnaisen harvoin antanut itselleni luvan pieneen suklaapatukkaan tai muuhun herkkuun.

Kahvin tuoksukin on saanut minut voimaan pahoin.
Kahvia en ole juonut koskaan mutta olen aina pitänyt sen tuoksusta, myös raskausaikana. Alkuraskaudessa, ihan ensimmäisinä viikkoina en voinut niistää nenääni vessapaperiin, koska paperin haju sai minut voimaan pahoin (:D). Yleisesti tupakanhaju on ollut ainoa, joka on saanut minut voimaan pahoin koko raskauden ajan.

Voisin nukkua aamusta iltaan.
Ei nyt ihan niinkään. Alkuraskaudessa väsymys oli tottakai voimakasta ja töihin herääminen kukonlaulun aikaan klo 5.20 tuntui ylitsepääsemättömältä. Alkuraskauden jälkeen en ole kuitenkaan ollut erityisen väsynyt. Olen ollut paljon sairaslomalla ja vuosilomalla, jolloin saan nukkua päivittäin 10-11 tunnin yöunet, jotka riittävät mainiosti. Tosin yöunet rupeavat olemaan katkonaisia asennonvaihtelujen ja vessassa ravaamisen takia ja luulenkin, että kohta on taas päiväunille tarvetta.

 Kuva täältä

Suonenvetoa, närästystä, turvotusta. Kaikkea on ollut.
Kyllä! Suonenveto on tullut viime viikkojen aikana öiseksi tukaluudeksi. Närästystä minulla ei ollut koskaan ennen raskausaikaa enkä oikein tiennyt mitä se edes on. Puristavaa ja polttavaa tunnetta ylävatsalla ei kai voi sanoa muuksi kuin närästykseksi. Turvotuskin on ollut kaverina jo muutamia viikkoja. Sormet ovat yhtä paksut kuin isälläni (mitattu!) eikä kaikki kengät mahdu jalkaan. Paino ei kuitenkaan ole noussut radikaalisti, joten en vielä pelkää turvotuksen takia.

Olen tuntenut itseni seksipommiksi.
En todellakaan, en missään vaiheessa. Koko seksiasia on meillä jäänyt vähemmälle raskausaikana. En koe olevani haluttava tai seksikäs ison mahan heiluessa ja punaisten raskausarpien loistaessa sisäreisistäni. Nännit ovat suurentuneet ja tummuneet ja tämä saa tissini näyttämään oudoilta koska kokoa itse rintoihin ei ole tullut lisää. Mieheni mielestä olen kuitenkin kaunis ja seksikäs, itse en vain koe olevani.

Paino on siirtynyt uusille kymmenluvuille.
Ei vielä. Eikä painoa hirveästi saisi kai tullakkaan RD:n takia. Nyt on tullut 7kg ja toivoisin, ettei tulisi enää kolmea kiloa enempää. En kuitenkaan ota stressiä painonnoususta ja numeroista.

Hyvä äiti imettää pitkään.
Imettäminen ei mielestäni ole hyvän äidin merkki. Hienoa, jos imetys onnistuu hyvin ja tottakai toivon sitä. En kuitenkaan tällä hetkellä koe tarvetta imettää pitkään, en ainakaan taaperoikään asti. Jos imetys ei jostain syystä onnistu, en kuitenkaan (toivottavasti) koe olevani epäonnistunut.

Kuva täältä

Olen suunnitellut synnytykseni.
Toivon saavani mahdollisuuden synnyttää alakautta ja olen ajatellut haluavani kivunlievitystä, epiduraalin mahdollisesti. En kuitenkaan ole suunnitellut asiaa sen kummemmin, luotan siihen, että se kulkee omalla painollaan.


Minkälaisia ajatuksia nämä väittämät teissä herättävät?