kuva täältä
Olen ollut kotona ollessani kovin ahdistunut tekemisen puutteesta ja tylsyyden aiheuttamasta lievästä masennuksesta. Olenhan ollut yhtäjaksoisesti kotona nyt 6 viikkoa, jota ennen tein muutaman viikon töitä vain osa-aikaisesti ja sitä ennen olin ollut kotona varmaan kuukauden päivät eli todellakin tiedän mitä on kotona oleminen. Eikä se ole kivaa. Nyt sairaslomaa on äitiyslomaan asti (joka alkaa 30.6) ja kotona oleilu ei tule loppumaan... vuosiin. Veikkaisin, ettei tekemisen puutetta ole enää elokuussa tai sen jälkeen, mutta miten ihmeessä saisin ajan kulumaan Onnin syntymään asti?
Ukkoni tekee kahta vuoroa töissä, nyt viime aikoina on tehnyt myös ylitöitä. Kaikki kaverit on töissä, kukaan ei ole kotona. Joten pääasiassa olen kotona meidän koiran kanssa. Olen lukenut kirjoja mutten enää jaksa oikein keskittyä niihin. Olen katsonut dvd-bokseja lemppari tv-sarjoistani, katsellut kaikkia nauhoituksia digiboksilta ja siivonut kodin nurkat puhtaaksi. Ja nyt, en enää oikeasti tiedä mitä tekisin. Tämän viikon autokin on ollut huollossa enkä ole päässyt edes liikkumaan kaupungille. Neljän seinän sisällä kököttäminen on saanut minut jopa vollottamaan kyyneleitä. Ukko rakas pelkää minun tulevan hulluksi mutta syyttää suuremmaksi osaksi kuitenkin hormoneita.
Miten te, lukijani, saatte ajan kulumaan kotona, kun sitä pikkunyyttiä ei vielä ole?
Olen tosiaan kaikki päivät pääasiassa kotona enkä ole päässyt nauttimaan edes kesälomistani. Lomat on siis jo pidetty, kaiken sairasloman keskellä. Itkeskeltyäni Ukolle sitä, miten olen voinutkin viettää KESÄLOMANI sisälläkotonayksin, lohdutti hän minua ajatuksella, että voisimme tehdä vaikkapa viikonloppureissun Tallinnaan! Tallinna ei ole Ukon lempikaupunki, hänen mielestään siellä ei kai ole tarpeeksi äksöniä mutta ajatushan on tärkein ja hän ajatteli minua! Päätimme lähteä kesäkuun ensimmäisenä viikonloppuna Tallinnaan yhdeksi yöksi. Varaamme matkan ensi viikon perjantaina kun Ukolle tulee palkka. Ihanaa, pääsen edes jonnekin kesän aikana! Laiva lähtee onneksi jo aamulla, joten Tallinnassa olemme ajoissa ja on koko päivä aikaa shoppailla, kierrellä vanhaa kaupunkia ja nauttia hyvästä ruuasta. Yövymme hotellissa ja tulemme seuraavana iltana kotiin. Eihän Tallinnan matka nyt mikään luxusmatka ole, mutten kyllä nyt jaksaisikaan kävellä koko viikonloppua vieraassa kaupungissa. Tuttu ja turvallinen Tallinna on sopiva paikka viimeisillään raskaana olevalle naiselle, luulisin. Ja Tallinnahan on Euroopan kultturipääkaupunki 2011.
Olisi kiva kuulla millaisia matkoja te olette tehneet raskausaikana? Vinkkejä ja ehdotuksia kotimaan matkailuunkin saa mieluusti kertoa.
Lomaa odotellessa ja mahaa kasvatellessa,
Anski ja PikkuOnni 28+3
Ps. Kannustetaanhan tänään Suomi voittoon?! :)
Mä oon ollu kans kotona jo kaks kuukautta tekemättä oikeestaan mitään! pelkäsin ihan kauheesti tätä lomaa, että miten ikinä tuun kestämään päivät yksin kotona. Olin varma et tylsistyisin heti, mutta sain yllättyä. VieläKÄÄN en oo tylsistyny tähän lomailuun. :D Oon oppinu vaan nauttimaan ajasta vaikka en mitään ihmeempiä teekkään. Oon tosin ehtiny nähdä kavereita tosi paljon ja kaupungilla kiertely on tullu tutuksi.
VastaaPoistaMäkin kyllä suurimmasta osasta oon vaan nauttinut mutta nyt kun ei ole nähnyt kavereita oikein pitkään aikaan eikä ole ollut muuta elämää kuin tv ja kone niin alkaa pää hajota :D Mut ehkä tää tästä, kun tulee kunnon kesä niin voin ainaki ottaa takapihalla aurinkoa ;)
VastaaPoistaMulle toi tekemättömyys on kanssa tuttua, vaikken raskauden takia kotona olekaan. Mies on päivät töissä ja mulla on opiskeluista kesäloma alkanut jo, joten tulee päivät vietettyä aina yksin. Kyllähän siinä muutenkin pääsee tylsyys vähän iskemään, mutta mulla on siinä myös se, ettei mulla ole ketään tuttuja täällä miehen kaupungissa...
VastaaPoistaVoi kamalasti tsemppiä siihen "lomailuun"! Ihanaa kuitenkin, että pääsette ukkos kanssa vähän irtaantumaan arjesta ja vielä yhdessä! :)
VastaaPoistaItsehän tunsin tulevani hulluks ensin kun jäin äippälomalle esikoisen odotuksessa; aikaa ja oleilua kotona. Ja yhtäkkiä kalenterini olikin täynnä menoja; mummun kaupassa käynnit, kuljeta tänne, vie tonne.. Ja sitten niinä päivinä kun ei ollut menoja, en osannut vain olla. Lopulta se viimeinen odotuskuukausi meni kuin hujauksessa ja ajattelin että en edes kerinnyt levätä.
Nyt tässä toisessa odotuksessa ei pahemmin taida ehtiä edes levätä, kun esikoinen vaatii niin paljon. Enkä valitettavasti taida saada isäntää ymmärtämään, että tämä alkaa käymään raskaaksi vaikka kuinka yrittäisin. Välillä niin toivon, että kumpa minä voisin olla se isä tässä perheessä ja hän minä ! :D
Ja koko alku vuosihan on mennyt esikoisen sairastellessa, eli neljän seinän "vankina". Hetkeks jo luulin, että nyt helpottaa ja päästään ulkoilemaan kunnolla yms. Ja vielä mitä, nyt sitten ollaan molemmat kipeitä. Esikoisella 4. korvatulehdus ja minä armottomassa flunssassa (joka ilmeisesti menossa keuhkoputkiin..). Joten todella tiedän miltä tuntuu olla oman kodin "vanki", oikein ahdistaa kun pitää olla kotona ja kipeänä.
Itse kun en ole nyt edes salille päässyt, hommasin pilates dvd:n, jota sitten treenailen esikoisen päiväuniaikaan. Edes jotain rauhoittavaa tekemistä, piristää muuten kummasti!
Sekä ajoittaiset käsityöt, joita olen yrittänyt aina tehdä iltasella. Virkkaan isoäidinneliöistä vauvalle peittoa vaunuihin.
Meillä suvussa kulkenut, että jokainen vauva saa omanlaisensa peiton. Mulla on edelleen tallessa oma peittoni, jonka isomummi on tehnyt minulle. Esikoiselle löysin Madeiran lomareissulta aivan ihanan pehmeän ja hempeän peiton ja nyt aion tehdä tälle uudelle tulokkaalle virkkaamalla omanlaisensa. Vähän niinkuin henkilökohtainen unirätti/unilelu ;)
Ompelukoneella ompelisin, jos vain ehtisin perehtymään, mutta niin paljon esikoinen tarvitsee läsnäoloani että en vain ehdi. Ehkä sitten kun lapset ovat isompia ehdin toteuttamaan ompeluhaaveitani.
Toivottavasti saat päiväsi kulumaan :)
Toivon todella paljon jaksamista siihen "lomailuun" ja kärsivällisyyttä. Pian sinulla on oma pikku nyytti jonka kanssa kyllä tulee vielä hetkiä että et varmasti ehdi kyllästyä/tylsistyä! <3
LauraR, tsemppiä sullekin sinne kotona oleiluun, etenkin jos ei tosiaan ole ketään tuttuja samalla paikkakunnalla niin mahtaa olla erityisen rankkaa...
VastaaPoistaMiikkulainen, kiitos taas kommentistasi! :) Toivottavasti tulette pian terveeksi ja saisitte nyt kesällä esikoisen kanssa ulkoilla, sen aikaa kunnes se pikkukakkonen tulee. Ihana idea tuo vauvan peitto, voi kumpa osaisin/jaksaisin itsekin jotain käsitöitä tehdä. Olen niissä asioissa kyllä syntynyt peukalo keskelle kämmentä ;D Nyt on jo vähän parempi mieli kun auto on saatu takaisin huollosta ja pääsee sentäs liikkumaan jonnekin. Meinasin lähteä kaupoille pyörimään, vaikkei oikein mitään tarvita saati rahaa ole ylimääräistä... Mutta pakko joskus päästä ulos täältä :)
Meillä peruuntui juuri viikon matka Islantiin, kun mulla tulee rasituksesta niin herkästi supistuksia :( Ton takia on tarvinnut nyt jo viiden viikon ajan viettää tosi paljon aikaa neljän seinän sisällä, ja rajoittaa touhuilua kotonakin. Se on ollut tosi stressaavaa, kun on tottunut olemaan "koko ajan menossa" - aktiivinen niin kotona kuin kodin ulkopuolellakin...
VastaaPoistaMinkä takia olet sairaslomalla? Tottahan sekin vaikuttaa siihen, mitä voi tehdä, jos on esim. ennenaikaisuuden uhkaa, kovia liitoskipuja tms. , mitkä asettaa tekemisille omat rajoitteensa...
Mulle parasta ajanvietettä yksinoloon on tarjonnut kirjojen ja lehtien lisäksi blogiviihde ja nettishoppailu. Ollaankin tehty kaikki isommat hankinnat verkkokauppojen kautta. Ei vaan mitään halvinta huvia :D
Mut niinä päivinä, kun pääsee vähän uloskin, niin kaupungilla käynti, pienet kävelyt ja kirpparillakäynti on ollut kivaa ajanvietettä. Mukavinta on tietysti, jos saa kavereita kylään!
Tuittu, voi ei, mahtaa harmittaa tuo reissun peruuntuminen :( Olen sairaslomalla kovien selkäkipujen takia ollut jo pitkään, nyt tullut mukaan myös supistuksia eli niiden takia kotona ollaan. Ja rajoittaa tosiaan kyllä tuota touhuilua, siivouspäiviäkään ei enää ole vaan siivoilen joka päivä jotain ettei kävisi liian rankaksi. Ja liikuntakaan ei aina tunnu hyvältä. Koiran kanssa tietty pakko kävellä lenkillä mutta onneksi Ukkokin hoitaa osuutensa ;)
VastaaPoistaOlen kanssa lukenut kirjoja mutten jaksa niihin jotenkaan enää keskittyä. Telkkari ja netti on kyllä ehdottoman tärkeät ajanvietteet ;)
Meille päätös reissun peruuntumisesta tuntui loppujen lopuksi enemmän huojentavalta kuin harmittavalta. Reissussa olisi kuitenkin halunnut ottaa kaiken matkasta irti, ja se olisi voinut koitua kohtalokkaaksi, jos ei olisi malttanut/pystynyt ottamaan tarpeeksi iisisti. Jännitti niin paljon jo etukäteen se, miten matka sujuisi, niin olo keveni huomattavasti, kun sai tehtyä päätöksen olla lähtemättä. Enemmän sitten saa matkasta joskus myöhemmin irti, kun ei ole näitä liikuntarajoitteita!
VastaaPoistaJaksamista sinulle loppuodotukseen! Ja ihanaa Tallinnan reissua!!
Tottahan tuokin on, sitten olisi varmaan kävellyt ja kierrellyt itsensä ihan puhki joka päivä :D Kiitos, toivottavasti Tallinnassa olisi hyvät ilmat kun sinne mennään ja itselläkin vointi hyvä :)
VastaaPoista