Juorukellot soivat

 

kuva täältä

Koin tänään jälleen miten jotkut ihmiset on niin perkeleen uteliaita ja halukkaita puuttumaan toisten elämään. Hyvä ystäväni tuli tänään toiselta paikkakunnalta tänne meidän pienempään kaupunkiin viettämään viikonloppua mun ja yhteisen ystävämme J:n kanssa. Menimme kolmisin tänään illalla terassille, tytöt ottivat siideriä ja minä tottakai vain PepsiMaxia. Viereiseen pöytään istahti Ukon yksi "kaveri" tyttöystävänsä kanssa. Ja tuo ihminen on kaveri lainausmerkeissä, koska on unohtanut Ukon ja muut heidän kaverinsa tavatessaan tuon tyttöystävänsä. He tunnistivat minut ja moikkasimme toisillemme. Keskityin kuitenkin kuuntelemaan ystäväni S:n ilouutista; hän menee naimisiin elokuussa. Onnittelimme S:ä kovaan ääneen ja halailimme toisiamme pöydän ääressä. Hetken huuman jälkeen muistin PikkuOnnin. "Harmittelinkin" ääneen sitä, etten voisi välttämättä tulla häihin tai ainakaan juhlia muiden häävieraiden tapaan. Sanoin, etten tietenkään voisi mitenkään jättää Onnia kokonaiseksi yöksi ja päiväksi kaksin Ukon kanssa, en koska häät ovat 20. elokuuta. (Ja Onniahan odotellaan saapuvaksi 4.8) Koskaanhan ei tiedä, vaikka raskaus menisi yliaikaiseksi ja syntyisi vasta pari päivää ennen häitä. Enkä missään tapauksessa näe juhlintaa niin tärkeänä, että voisin tissit valuen bailata muualla kun Onni itkee ikäväänsä rinnalle. Sanoohan sen järkikin. Ja totesinkin, että voisin korkeintaan päiväksi jättää vauvan Ukon hoitoon tai tietenkin ottaa koko perheen mukaan. Huomasin, että Ukon "kaverin" tyttöystävä katsoi minuun tässäkohtaa.


Äsken sain sitten Ukolta (joka on iltaa istumassa kavereidensa kanssa) pettyneen viestin. Hän ihmetteli, miksen luota häneen sen vertaa, etten voi jättää lasta hänen hoitoonsa kun "vain päiväksi". En tajunnut heti mistä oikein on kyse, kunnes muistin että se akka naapuri pöydästä oli kuunnellut puheitamme ja ilmeisesti tuo kyseinen pariskunta oli Ukon kanssa samassa paikassa. Oikein juoruakat. Olivat sitten sanoneet Ukolleni, että olin ystävieni kanssa nauranut kuinka "en missään nimessä voi jättää vauvaa miehen hoitoon kun vain päiväksi". Nämä juorukellot eivät olleet kunnelleet keskusteluamme tarkkaan, koska eivät olleet osanneet kertoa Ukolle, että olin puhunut häihin menosta elokuussa. Ukko oli vihainen, minkä ymmärrän kyllä. Onneksi hän kuitenkin ymmärsi pian, etten ollut tarkoittanut asiaa niin kuin tämä "kaveri"pariskunta oli ymmärtänyt. Ukko lupasi korjata asian myös kyseiselle pariskunnalle. 


Mutta voi perkele kun voi ärsyttää tämä pariskunta! Jos on pakko salakuunnella viereistä pöytää, voisi kuunnella tarpeeksi tarkkaan niin ei pääse syntymään väärinkäsityksiä... Ja vaikka luulisikin tietävänsä mistä puhuu, eikö voisi olla puuttumatta toisten asioihin. Nyt koko Ukon kaveriporukka luulee, että olen kamala Hitlernainen, joka ei anna isän hoitaa lastaan. Voi kiesus kun on v*tutuskäyrä korkealla.