Puolentoistakilon Onni

 Kuva täältä

Olen ollut tällä viikolla hysteerinen, pelokas ja kivulias. Tiistai-iltana alkoi kovat ylävatsakivut ja päänsärky. Yölläkin heräsin vatsakipuun ja aamulla olo oli todella huono. Epäilin vatsatautia koska minua oksetti. Päädyin kuitenkin soittamaan aamupäivällä neuvolaan, kun oksetusolo katosi ja tilalle tuli vain huono vointi ja kipu. Neuvolassa pissa oli puhdas, verenpaine normaali. Turvotusta löytyy, etenkin sormista ja muaalta käsistä muttei kuitenkaan raskausmyrkytyksestä puhuttu. Onnin sydänäänet kuuluivat ja kaikki oli hyvin. Terkkari epäili, josko kärsin närästyksestä. Itse siihen en oikein uskonut, vaikkei minulla kyllä siitä vaivasta hirveästi kokemuksia olekaan. Ostin kuitenkin neuvolatädin neuvojen mukaan Rennietä. Kivut helpottivat illalla, tiedä sitten johtuiko Renniestä. Keskiviikkona ei ollut kipuja ja vointi oli muutenkin ihan hyvä.

Torstaina vietin koko päivän kyläillessä ystävälläni, mummollani ja äidin luona. Touhuilin, enkä kiinnittänyt kovinkaan paljoa huomiota Onniin. Onnihan on alusta asti ollut todella rauhallinen liikuskelija, enemmänkin haaveilija ja tutkiskelija, joka kokeilee mitä tapahtuu, jos jalkoja vähän heiluttelee. En ole tähän päivään mennessä tuntenut yhtäkään (edes vähäänkään) kivuliasta potkua, saati vauvan pyörimistä tai asennon vaihtoa. Kyllähän Onni toki liikkuu, pieniä varovaisia nykäisyjä, muksahduksia ja välillä hieman vahvempia potkuja. Torstaina en tuntenut tutuiksi tulleita pikku liikkeitä, en mitään muksahduksia edes illalla nukkumaan mennessä. En tuntenut mitään koko yönä tai tänä aamuna. Huolestuin ja soitin äitiyspolille ja ystävällinen kätilö kehoitti tulemaan heti näytille. Ihana kätilö rauhoitteli minua, kun kerroin peloistani ja myös siitä, että pelkään tulleeni ihan turhaan. Kätilö naurahti ja ystävällisin silmin sanoi, että: "Kyllä nämä on niin elintärkeitä asioita, että tottakai tänne saa tulla. Teitä ÄITEJÄ vartenhan me täällä ollaan." Kun sitten vielä kuulin Onnin sydämen jumpsutuksen, täyttyi silmät helpotuksen kyynelistä.

Olin puoli tuntia sikiönsydänkäyrälaitteessa (mikä sen oikea nimi on?) kiinni ja sen jälkeen pääsin vielä lääkärin luo. Käyrä oli normaali, syke oli tasainen, vahva. Liikkeitä puolen tunnin aikana tuli yli 20 vaikken itse tuntenut kuin pari muksahdusta (onneksi siinä vaiheessa edes ne). Lääkäri tutkisteli ultralla pikkuistani, töni välillä kovastikin anturilla mahaani mutta Onni vain heilautti hieman kättään tai jalkaansa eikä aloittanut mitään vuosisadan rallia. Tiesin sen, se on niin rauhallinen. Lääkäri sanoikin, että vauva liikkuu kyllä normaalisti ja on hyvin elinvoimainen, on vain hiljaisempi kaveri. Toivon niin, että tämä on luonteenpiirre, joka säilyy Onnilla synnytyksen jälkeenkin. Mittoja ottaessaan lääkäri totesi vain: "Ohhoh!". Tiesin senkin. Meille tulee iso vauva. En kuitenkaan raskausdiabeteksestä huolimatta tiennyt, kuinka paljon poika kulkeekaan yläkäyrällä. 28. viikkoinen vauva painaa yleensä noin 1000g, meidän "PikkuOnnin" painoarvio onkin melkein 1500g! Iso poika, sokerivauva tulossa totesi lääkäri. Voi ei. Ei kiva uutinen. Olen toki ajatellut pojan olevan hieman isompi, mutta verensokeriarvoni ovat olleet ihanteellisia enkä ole osannut pelätä Onnin olevan sokerivauva. Lääkäri painotti entisestään diabetesdieetin merkitystä, sokerien pois jättämistä ja hiilareiden vähentämistä. Nyt tiedän, etten voi enää herkutella, edes sen pienen pullan verran. En voi, vaikka sokeriarvoni olisivatkin kunnossa. Onni saa sokeria silti liikaa.

Käyn vielä kahdessa ultrassa, joissa seurataan pojan kasvua (rv 30 ja 36) sekä verikokeissa, joista selviää pitkäaikainen verensokeriarvo. Viikolla 36 tehtävä ultra on synnytystapa-arvio. Toivon todella, ettei vauvasta kasva neljän ja puolen kilon mötikkää ja että saisin synnyttää hänet normaalisti alakautta. Mieli ei ole kovinkaan korkealla vaikka toki huojennuin siitä, että poika voi hyvin. Lääkärin mukaan lapsivettäkin on riittävästi eikä Onni "kärsi" suurikokoisuudestaan. Minä tässä vain kärsin. Hyvästi herkuttelu, lopullisesti. Tervetuloa ankea kesä!  

Onko teillä kokemuksia raskausdiabeteksestä ja isoista sokerivauvoista? Onko ehdotuksia, miten taltutan sokerihampaan kolotuksen?