kuva täältä
Eilen oli neuvolapäivä. Olen aina mennyt neuvolaan mielelläni ja olen pitänyt neuvolatädistäni alusta asti. Eilen Ukkokin tuli taas mukaan ja se tuntui kivalta. Heti ensimmäisenä terkkari laittoi minut vaa´alle ja siihen se ilo loppuikin. Neljässä viikossa painoni oli noussut 3kg eli 750g viikossa. Yhteensä raskauden aikana on nyt tullut 5kg. Tosin tajusin, että olen sanonut neuvolatädilleni painoni olleen ennen raskautta vähemmän, mitä se on ollut varmaankin todellisuudessa, joten äitiyskortissa painonnousu näyttää jo +7kg! Tuo +5kg kuullostaa paljon mukavammalta. Mutta ei kai tuo 5/7kg nyt niin kamalasti ole? Olenhan jo kuudennella kuulla raskaana, viikolla 23. Maha on pullea ja vauva kasvaa. Millainen painonnousu tässä vaiheessa raskautta on "normaalia"? Onko sitä edes määritelty?
No, syy miksi neuvolailo lopahti vaa´alla käymiseen johtui neuvolatädin reaktiosta. Hänen mielestään 750g painonnousu viikossa on aivan liikaa. Täti ehdotti minun nyt katsovan mitä suuhuni laitan. Hän kyseli ruokatottumuksistani ja tietenkin Ukko meni paljastamaan suuren herkuttelutaipumukseni.
Herkuttelu on suurin paheeni. Olen sokerihiiri, addikti ja riippuvainen syömisestä. Syön jokapäivä pullaa, jäätelöä, karkkia tai suklaata. Joskus kaikkia samana päivänä. Raskauden aikana olen jostain ihmeen syystä antanut itselleni luvan syödä herkkuja oikein urkalla. Koska tekee mieli. Jos en saa päivittäistä herkkuannosta, muutun äkäiseksi ja vihaiseksi ja annan itselleni periksi, luulisin. En ole ollut ilman sokeria hyvin pitkään aikaan. Mistä löydän sen kadotetun itsekurini? Voisi kuvitella, että helppoahan se on. Että kai minä nyt haluan parasta lapselleni. Tottakai haluan, Pikku-Onni on nyt jo tärkeintä elämässäni. En vaan koe olevani tarpeeksi vahva luopumaan herkuista. (Kauheaa, kuullostan ihan narkkarilta!) Tiedän, että voin korvata karkit marjoilla ja hedelmillä ja syödä iltaisin porkkanoita. Mutta kun EI SE OLE SAMA!
Tämän kuun lopussa menen sokerirasituskokeeseen. Pelkään raskausdiabetestä mutta toisaalta se olisi ainakin keino lopettaa tämä mässytys. Silloin olisi PAKKO. En tietenkään toivo kyseistä sairautta itselleni enkä vauvalleni, mutta varaudun siihen. Olisi helpompaa vieroittautua pahoista tavoista, kun ei olisi vaihtoehtoja. Jos jatkan tätä rataa, pelkään etten koskaan pääse entisiin mittoihini synnytyksen jälkeen (saati entistä timmimpään kuntoon, mikä on tavoitteeni) koska herkut maistuvat varmasti myös kotona ollessa, väsyneenä ja yksinäisenä.
Yritän nyt kuitenkin. Se alkaa tänään. Kerron teille kaikista retkahduksistani. Sallin itselleni jonkun hyvin pienen herkun jos tilanne sitä vaatii (olen esimerkiksi menossa tällä viikolla äidilleni kylään ja saatan syödä pullan) mutta pyrin siihen yhteen herkuttelupäivään viikossa, jolloin saan syödä hyvää. Täytyyhän minun onnistua.
kuva täältä
Marjat, hedelmät ja porkkanat EI TODELLAKAAN OLE SAMA ASIA! Sokeririippuvuus on itseasiassa luokiteltavissa jo varsin vakavaksi riippuvuudeksi... Itse on pakko myöntää, että helpommin itse lopetti tupakoinnin kuin jättäisin sokerin pois. Tai saati radikaalisti vähemmälle..
VastaaPoistaSe on hyvin hyvin hyvin hyvin HYVIN hankalaa ja vaikea prosessi. Jo pelkkä ajatus, ettei jossain ole jemmassa jotain sokeripaukkua, saa minussa aikaseksi pientä paniikkia.
Olikohan minulla noilla viikoilla paino noussut sen 4-5 kg edellisestä neuvolakäynnistä.. Olihan sekin jo aivan hirviätä ja mie olen hirveän paha ja huono ihminen enkä osaa itsestäni huolehtia ja aivan varmasti tulee sokerivauva ja aivan varmasti minulla on raskausajandiabetes ja sain myös tämän painonnousun takia lähetteen sokerirasitukseen.
Josta sain sitten ihannelukemat takaisin. Ei parempia arvoja voisi ollakhan.
Mitä painonnousuun tulee, itsekin asiaa tuolloin selviteltyä niin son iha höpöhöpö hommaa tuijotella niitä kiloja. Varsinkin kun (suurin..)osa voi olla tätä ihanaa turvotusta, osa voi johtua ummetuksesta, osa tunti sitten syömästäsi aamupalasta/päivällisestä, voi olla ihan mistä vain ne kilot !
Ja aina on niin kovin yksilöllisiä. Itsellä on jo rv 28+2 kiloja kertyny kymmenisen ja son ihan täysin normaalia ja jopa suotavaa.
Menipäs nyt satuiluksi mutta niin.. Varsinkin jos sokerirasituksessa ei näy mithän niin silmät kiini ja vaaka piihloon ja nauti loppuraskaudesta rehevin rinnoin! Niin mieki tein.. =D
nim.merk. Sokerihiiri Täälläkin
Eve, ihanaa että tiedät mistä puhun. Itsekin lopetin tupakanpolton jo ennen raskautta, ja se oli helppoa verrattuna tähän sokerinsyönnin lopettamiseen. En varmaan koskaan siihen kyllä tuu pystymään. Karkit pystyn ehkä jättää vähemmälle, mutta että kokonaan sokeri pois, eiei. Tämän päivän saldona on jo yksi korvapuusti (kävin siellä äitillä) ja saa nähdä sorrunko vielä yheen jäätelötuuttiin :D
VastaaPoistaEhkä se stressaaminen on pahemmaksi vauvalle kun sokerin syöminen, etenkin siis jos sokerirasituskoe on normaalin rajoissa. Toivotaan näin :)
Tsemppiä kovasti!
VastaaPoistaItse lopetin esikoisen odotusaikaan rv 10 tienoolla tupakan polton kuin seinään. Se kävi todella kivuttomasti! Raskauden jälkeen retkahdin muutaman tupakan polttamaan, mutta en sen jälkeen ja olen edelleen tyytyväinen lopettamiseeni.
Oihhh tiedän miltä susta tuntuu tuo herkuttelu addiktio.. Mulla esikoisen odotuksessa oli JÄÄTELÖ, sitä oli pakko melkein joka ilta saada vähintää se murokipollinen mustikoitten kera.. En koskaan aiemmin ole ollut herkkujen perään, pikemminkin silloin tällöin nautiskelija..
No esikoisesta tuli vain +11kg, jotka hävisivät synnytyksen jälkeen itestään, kivuttomasti.
Myös herkuttelu jäi todella vähälle..
No nyt sitten tässä raskaudessa.. Herkkuja, herkkuja, herkkuja! Vanukkaita, jäätelöä, suklaata, fudgea, salmiakkia, lakritsia, sipsiä, limua.. Painoa on tullut lähtöpainosta 4kg melkein, esikoisesta tais olla kilo näillä samoilla viikoilla.. Itsekkin närkästyn, suutun, masennun (itken..) jos en saa päivittäistä sokerikiintiötä.. Tämä on ihan kamalaa!
Lisäksi en ole päässyt koko alkuvuodesta kunnolla urheilemaan koska esikoinen on sairastanut melkein 3kk putkeen.. Ja isäntä tekee sellaista työtä(+hänen harrastuksensa), että hänen ei ole mahdollista kuin ehkä kerran viikossa katsoa tyttöä sen verta että pääsisin jossain käymään itsekseni, joten olen tainnut hieman turvautuakin nuihin herkkuihin..
Odotan vain niin kovasti että kesä alkaisi ja pääsisi ulkoilemaan suht vaivattomasti, ei tarvitsisi pukea miljoonaa kerrosta vaatetta yms..
Itse yritän kovasti korvata osaa herkuista hedelmillä, ostan kaupasta banaania, mandariinejä, appelsiiniä.. Olen myös kokenut hieman auttavaksi, jos teen esim. jauhelihasta coctail lihapullia, ja kermaviilikastikkeen, iltasella popsin näitä sitten pahimpaan herkkuhimoon.. Sama asiahan se ei todellakaan ole, mutta myönnän että vähän se on minua auttanut..
Ja itse vaihdoin suklaan, mahdollisimman tummaan suklaaseen (on ainakin terveellisempää kuin tavis maitosuklaa).
Myös yksi hyvä "herkku" on tehdä hedelmäsalaatti johon laittaa kermavaahtoa, vaniljakastiketta tai itse tehtyä kinuskikastiketta.
Kovasti siis tahdon tsempata sua tässä asiassa, toivottavasti pysyt tavoitteissasi :) Itse toivon että +15kg en rikkois, mutta se jää nähtäväksi..
Mutta älä myöskään masennu vaikka kiloja kertyis enempi kuin terkkarit antavat ohjeistuksena. Painonnousu on myös todella yksilöllistä! Ja kyllä niistä voi päästä raskauden jälkeen eroon aika kivuttomastikkin :)
Ihanaa,en olekaan mikään kummajainen joka kärsii sokeriaddiktiosta! Muitakin on. Kiitos Miikkulainen jälleen! :)
VastaaPoistaMulla kanssa noita kiloja kertyy senkin takia kun en ole oikein päässyt liikkumaan (en tosin mikään himoliikkuja ole ollut koskaan). Selkäkivut ovat olleet sen verran tukalia, että sohvalla makoilu on tehnyt selälle parempaa kuin kävely, vaikka voisi luulla toisin päin. Tosin noiden kahden koiran kanssahan on käytävä lenkillä muutaman kerran päivässä mutta onneksi tuo mies hoitaa suuren osan niiden liikunnasta. Mutta ainakin hiukan on minunkin pakko liikkua.
Mulla hedelmät jää aina tuohon kulhoon. Hieman on auttanut vauvojen hedelmä- ja marjapiltit. Ja voisinkin kokeilla tuota hedelmäsalaattia kinuskikastikkeella :)
Luulen, että tavoitteessa pysyminen on hankalaa, ehkä asetin itselleni liian kovan tavoitteen (1 herkkupäivä viikossa). Taidan aloittaa kahdella päivällä :D Ja tosiaan tajusin vasta nyt, että onhan mulla turvotustakin kun ei esim. kihlasormuskaan enään mahdu sormeen. Joten, jokunen osa noistakin kiloista on turvotusta :)