Kaatuuko maailma pullasta?

Heipä hei taas! Palasin. Ainakin tällä kertaa. Meidän pääsiäiseen kuuluu ei niin hyvää. 

kuva täältä

Mulla oli keskiviikkona sokerirasituskoe ja noh, niinhän siinä kävi, että raskausdiabetesdiagnoosin sain. Ette voi arvatakaan millainen isku vasten kasvoja tuo sana on tälläiselle herkkuperseelle, sokerihiirelle ja karkkiaddiktille. "Nyt vaan jätät kaiken sokerin pois, parannat rasvan laatua ja vähennät hiilihydraatteja", sanoi mun neuvolaterkkari. Siis "nyt vaan". Miten niin VAAN? Ei se mulla onnistu niin vaan, helposti, kuhan vaan jätän ne karkit pois. Niin miten?


Enhän mä nyt mikään himohamstraaja ole ollut, sokeriaddikti kylläkin, mutten mikään hullu sentään. Joka päivä olen syönyt sokeria jossain muodossa: pullan päiväteellä, jäätelön illalla, suklaapatukan illalla, karkkia leffan kanssa tai pannaria iltapalaksi. Ei kaikkea samaan aikaan vaan jotain pientä joka päivä. Ajattelin, että suon sen pienen ilon itselleni joka päivä, jos mieli tekee. Se kostautui nyt. Sokerirasituksen paastoarvo oli hyvä, alle tavoitetason (5.0 kun 5.3 on raja) mutta glukoosilitkun juomisen jälkeen mitatut 1h ja 2h jälkeiset arvot olivat korkeat (1h jälkeen 12.1 kun 10.0 on raja ja 2h jälkeen 9.6 kun 8.6 on raja). Selkeä raskausdiabetes, jipii.


Kyllähän mä tiedän, että raskausdiabetes voi olla vaarallinen sekä vauvalle että mulle. PikkuOnni saattaa kasvaa liian isoksi, jolloin sektion ja ennenaikaisen synnytyksen riski kasvaa. Lapsi saattaa synnytyksessä kärsiä hapenpuutteesta ja syntymän jälkeen liian matalista verensokereista, jolloin vierihoito ei onnistu. Pahimmissa tapauksissa vauva saattaa saada vakavia komplikaatioita, joilla voi olla pysyviä vaikutuksia. Itse saatan sairastua 2. tyypin diabetekseen raskauden jälkeen. Kyseessä siis tosiaan on vakava sairaus ja olen toki "iloinen", että se minulla näinkin varhaisessa vaiheessa todettiin. 


Sain neuvolasta verensokerimittarin, jolla seuraan vs-arvojani aina ruokailujen jälkeen (1h kuluttua ruokailusta tulisi arvon olla alle 7.8). Toistaiseksi kaikki arvoni ovat olleet ruokailun jälkeen oikein hyviä, 5-6 välillä. Lähinnä ahdistaa se, kuinka ruokailujen tulisi rajoittua noin 5-6 ruokailukertaan (herkuttelun ohella olen tottunut toisinaan syömään leivän nyt ja toisen tunnin päästä). Jos syön aamiaisen klo 9.00, en voi sen jälkeen tuntiin laittaa suuhuni mitään, koska mittaan vs:n klo 10.00. Vihaan aikatauluja, kontrolloimista ja sääntöjä. Hiilareiden vähentäminen onnistuu kuitenkin suhteellisen helposti, en niitä nyt niin paljoa ole syönyt ennenkään, että siitä syystä verensokeri heittelisi. Leipää ja puuroa saa kuitenkin syödä edelleen. Raskausdiabeteksen ruokavalio on kuitenkin pääasiassa normaali, terveellinen ruokavalio, jossa hiilihydraatit jaetaan usealle eri aterialle, rasvat ovat kasvirasvoja sekä sokeri on minimissä.


Äitini sairasti raskausdiabetestä odottaessaan pikkusiskoani, meidän perheen iltatähteä (nyt 6v) ja äitini lohduttikin minua sillä, ettei tarkoitus ole ottaa liiaksi stressiä uudesta ruokavaliosta. Saan kuulemma joskus herkutella pienesti, jos pystyn tekemään sen mahdollisimman "terveelliseen" tapaan. Söinkin tänään mummolassa kyläillessä yhden tavallisen, pienen pullan ruuan jälkeen. Tärkeää on se, että syön pienen makean ruuan päälle, jolloin verensokerini ei nouse pelkästä pullasta. Ja ettei ruokailukertoja tule pullan takia lisää. Tunti ruokailusta ja pullasta oli verensokerini edelleen hyvä! Se lohdutti! Nyt tiedän, että voin joskus syödä pienen vähäsokerisen (mummo ei ollut laittanut raesokeria :D) herkun ruuan kanssa ilman, että vauvani kasvaa sillä sekunnilla sata grammaa lisää :)

Ukkoni ei ole niinkään tyytyväinen "pullakokeiluuni" mutta enköhän saa hänetkin hieman rentoutumaan asiasta. Pulla on nyt syöty ja maailma ei kaatunut. Ehkä uskallan huomenna pääsiäispäivällisellä maistaa palan rahkatorttua, ken tietää.

- A ja PikkuOnni 25+1

ps. Meidän koiravanhus vetelee viimeisiään ja sekös mua surettaa. Siitä lisää myöhemmin.