Sokerittomat herkut

Raskausdiabeteksen takia olen joutunut rakentamaan ruokavalioni uudelleen. Ja tiedätte, tälle sokeriaddiktille se ei ole ollut kovinkaan helppoa. Olen toisinaan nautiskellut pienestä jäätelöstä, suklaapatukasta tai pullapalasta ja onnekseni pienet repsahdukset eivät ole näkyneet verensokeriarvoissani. Verensokerimittarini ei onneksi ihan pienestä hetkahda :)

Kuva täältä

Koska sokeri ei kuitenkaan kuulu raskausdiabeetikon päivittäiseen ruokavalioon, olen joutunut etsimään ja keksimään uusia "jokapäiväisiä herkkuja" vanhojen tilalle. Jotain makean suuntaista on välillä vain saatava. Ja jos sitä ei saa sokerista, sen saa keinotekoisista makeutusaineista. Makeutusaineiden käytöstä raskausaikana on varmasti olemassa yhtä monta mielipidettä kuin odottavia äitejäkin on. Yleinen ohjehan on, että A:lla alkavat makeutusaineet (asesulfaami K ja aspartaami) ovat sallittuja, S:llä alkavat (sakariini ja syklamaatti) eivät. Poikkeuksen sääntöön tekee kuitenkin sukraloosi, joka on pienissä määrissä myöskin sallittua. Nämä makeutusaineet eivät nosta verensokeria ja ovat siksi sokeria parempia vaihtoehtoja (raskaus-)diabeetikoille.  Xylitol, sorbitoli ja maltitoli ovat myöskin sallittuja raskausaikana, ne tosin nostavat verensokeria melkein yhtä paljon kuin tavallinen sokeri.

Itse olen käyttänyt huoletta aspartaamilla ja asesulfaami K:lla makeutettuja mehuja, limsoja ja makeisia raskausaikana. Monia vuosia olen limsaa ostaessani valinnut aina sen light-version mutta muuten olen ollut sokerin palvoja siihen asti, kunnes raskausdiabetekseni todettiin. Nyt olen löytänyt muutamia oikeasti hyvänmakuisia "herkkuja" (ja muutamia vielä testaamattomia), jotka eivät sisällä sokeria eivätkä siis nosta verensokeriani pilviin ja haluan jakaa nämä "herkut" teidän kanssanne. Tässä siis vinkkejä raskausdiabeetikoille ja kalorinlaskijoille. Sokerittomien herkkujen syönnissä tulee muistaa kuitenkin se, että osa tuotteista saattaa sisältää paljonkin hiilihydraatteja ja hiilarithan nostavat verensokeria samoin kuin sokerikin. Makeutusaineita sisältäviä tuotteita on hyvä nauttia pieniä määriä kerrallaan myös siksi, että niillä on usein laksatiivisia vaikutuksia eli saavat vatsan helposti sekaisin. Järki siis käteen, mitään sokerittomia karkkeja en ole esimerkiksi syönyt samoja määriä kuin ennen söin tavallisia namuja.

Suklaa, lempiherkkuni kautta aikojen. Sitähän ei mikään korvaa, sen pitää olla sokerista ja sillä siisti. Hyvän kilpailija antaa kuitenkin Brunbergin Riisipatukka. Se oikeasti maistuu riisisuklaalle, nam! Ja patukka on vain 20g (ei siis aiheuta vatsanväänteitä) ja maksaa noin 0,4€. Tänään maistoin saman valmistajan sokeritonta suklaata ja noh, kyllähän se pahimpaan makean nälkään käy. Ennemmin ehkä kuitenkin ostaisin sen yhden tavallisen pienen Fazerin sinisen patukan ja nauttisin sen silloin tällöin. Hintaa tällä levyllä on noin 1,8€ eli todella arvokas hinta 50 grammasta "suklaata".

Juomissa ehdoton lempparini on Coca Cola Zero ja light mutta mehujakin tekee joskus mieli. Etenkin aamuisin olen juonut mehulasillisen maidon sijasta (vaikka rakastankin maitoa) koska maito tuppaa aamuisin nostamaan verensokeriani liikaa. Rainbown light mehut ovat oikeasti hyvänmakuisia, tätä uutta FunLightia makua en ole vielä maistanut.

Makeutusjauhetta olen muutamia kertoja lisännyt puuron sekaan ja eilen tekemäni raparperikiisselikin sai makeutensa tuosta purkista. Toimii sokerin tapaan leivonnassa ja kestää siis kuumennustakin. En ole oikein koskaan pitänyt noista Vitalinean jugurteista mutta nyt kun olen päässyt pahimmasta sokerinhimosta irti, luulen että nuo kuitenkin maistuvat aamupalaleivän kanssa.

Hampaille hyvää tekevät Xylitol-karkit ja pastillit. Ne tosin nostavat verensokeria jonkin verran. Mutta pastillejahan ei kai kukaan syökään askillista kerralla. Xylitol-pastillit ja -purkat ovat aina kuuluneet laukkuni perus sisältöön.

 

Se, ettei jäätelöä saa sokerittomana on ihan kamalaa! Kuinka kesän pärjää ilman jäätelöä? No, onneksi diabetekseni sallii sen pienoisen herkuttelun toisinaan eikä esimerkiksi Eskimo-puikko ruuan jälkeen ole nostanut sokereitani mihinkään. Löysin kuitenkin Citymarketista Mango sorbettia, joka on sokeriton ja myös täysin rasvaton. Vielä en ole ehtinyt maistamaan, toivon sen olevan hintansa väärti (n. 4€).

Monet varmasti ihmettelevät, miksen herkuttele hedelmillä. No, kyllähän minä herkuttelenkin. Kaikki hedelmät ja marjat sisältävät kuitenkin hedelmäsokeria, joka nostaa verensokeria tavallisen sokerin tapaan. Hedelmät ja marjat ovat terveellisiä vitamiinien ja kuitujen ansiosta ja kuuluvat myös raskausdiabeetikon ruokavalioon, mutta maltillisesti nautittuna. Mansikat (ulkolaisia tosin vielä) ovat olleet himoni jo pitkään.

Näiden lisäksi olen testaillut myös Dietorelle makeisia joihin yllätyin. Melkein oikeiden namien makuisia eivätkä aiheuttaneet mulle vatsanväänteitä vaikka söin melkein puoli pussia kerralla (poikkeus!). Sisältävät kyllä aika paljon hiilareita mikä saattaa näkyä verensokerimittarin ruudulla. Halvan sokeriton salmiakki auttaa pahimpaan salmiakin himoon, ei hullumman makuinen. Kokeilemisen arvoisia on myös Nellie Dellies-karkit, joita saa useampia eri makuja. Muutama kerrallaan maisteltuna ihan hyviä, suuresti nautiskeltuna aiheuttaa kyllä varmasti vatsakipuja suuren kuitumäärän takia.

Ps. Olen siis kokeillut ja maistellut monia erilaisia makeutusaineilla makeutettuja tuotteita. Älkää syyllistäkö minua tästä, en koe lainkaan huonoa omaatuntoa vaikka joidenkin mielestä nautiskelen "myrkyillä". Mielestäni raskausaika tai elämä ylipäänsä ei saa olla tylsää ja kurjaa, johon ei nautiskelut kuulu. Kun en voi herkutella Fazerin sinisellä ja irtokarkeilla, täytyy mielenterveyden säilyttämiseksi olla jotain muita pieniä iloja. Ja mainittakoon vielä, etten todellakaan syö yhtä sokerintonta karkkipussia per päivä, vaan ostan useamman kerralla kaappiin ja maistelen niitä   muutamia silloin, kun sokerihammasta kolottaa. En siis syö "myrkkyjä" kymmeniä grammoja päivässä enkä missään nimessä sakraloosia tai syklaamia. Onni on kuitenkin elämäni tärkein, parhain ja suurin herkku! ♥

Mitä mieltä te olette makeutusaineiden käytöstä raskausaikana? Kertokaa mielipiteitä puolesta ja vastaan!

Lomalla

kuva täältä

Olen ollut kotona ollessani kovin ahdistunut tekemisen puutteesta ja tylsyyden aiheuttamasta lievästä masennuksesta. Olenhan ollut yhtäjaksoisesti kotona nyt 6 viikkoa, jota ennen tein muutaman viikon töitä vain osa-aikaisesti ja sitä ennen olin ollut kotona varmaan kuukauden päivät eli todellakin tiedän mitä on kotona oleminen. Eikä se ole kivaa. Nyt sairaslomaa on äitiyslomaan asti (joka alkaa 30.6) ja kotona oleilu ei tule loppumaan... vuosiin. Veikkaisin, ettei tekemisen puutetta ole enää elokuussa tai sen jälkeen, mutta miten ihmeessä saisin ajan kulumaan Onnin syntymään asti? 

Ukkoni tekee kahta vuoroa töissä, nyt viime aikoina on tehnyt myös ylitöitä. Kaikki kaverit on töissä, kukaan ei ole kotona. Joten pääasiassa olen kotona meidän koiran kanssa. Olen lukenut kirjoja mutten enää jaksa oikein keskittyä niihin. Olen katsonut dvd-bokseja lemppari tv-sarjoistani, katsellut kaikkia nauhoituksia digiboksilta ja siivonut kodin nurkat puhtaaksi. Ja nyt, en enää oikeasti tiedä mitä tekisin. Tämän viikon autokin on ollut huollossa enkä ole päässyt edes liikkumaan kaupungille. Neljän seinän sisällä kököttäminen on saanut minut jopa vollottamaan kyyneleitä. Ukko rakas pelkää minun tulevan hulluksi mutta syyttää suuremmaksi osaksi kuitenkin hormoneita. 

Miten te, lukijani, saatte ajan kulumaan kotona, kun sitä pikkunyyttiä ei vielä ole?

Olen tosiaan kaikki päivät pääasiassa kotona enkä ole päässyt nauttimaan edes kesälomistani. Lomat on siis jo pidetty, kaiken sairasloman keskellä. Itkeskeltyäni Ukolle sitä, miten olen voinutkin viettää KESÄLOMANI sisälläkotonayksin, lohdutti hän minua ajatuksella, että voisimme tehdä vaikkapa viikonloppureissun Tallinnaan! Tallinna ei ole Ukon lempikaupunki, hänen mielestään siellä ei kai ole tarpeeksi äksöniä mutta ajatushan on tärkein ja hän ajatteli minua! Päätimme lähteä kesäkuun ensimmäisenä viikonloppuna Tallinnaan yhdeksi yöksi. Varaamme matkan ensi viikon perjantaina kun Ukolle tulee palkka. Ihanaa, pääsen edes jonnekin kesän aikana! Laiva lähtee onneksi jo aamulla, joten Tallinnassa olemme ajoissa ja on koko päivä aikaa shoppailla, kierrellä vanhaa kaupunkia ja nauttia hyvästä ruuasta. Yövymme hotellissa ja tulemme seuraavana iltana kotiin. Eihän Tallinnan matka nyt mikään luxusmatka ole, mutten kyllä nyt jaksaisikaan kävellä koko viikonloppua vieraassa kaupungissa. Tuttu ja turvallinen Tallinna on sopiva paikka viimeisillään raskaana olevalle naiselle, luulisin. Ja Tallinnahan on Euroopan kultturipääkaupunki 2011.

 kuvat täältä, täältä ja täältä

Olisi kiva kuulla millaisia matkoja te olette tehneet raskausaikana? Vinkkejä ja ehdotuksia kotimaan matkailuunkin saa mieluusti kertoa.

Lomaa odotellessa ja mahaa kasvatellessa,
Anski ja PikkuOnni 28+3


Ps. Kannustetaanhan tänään Suomi voittoon?! :)

Vauvakuumetta

Minuun on iskenyt käsittämätön, ihana, kutkuttava vauvakuume. Vauvahan on toki masussa, joten kuumetta ei oikein voi alentaa. Yritin lievittää sitä hipelöimällä kaikkia PikkuOnnin tavaroita, haistelin pieniä nuttuja (eihän ne tietenkään millekkään tuoksu, olen pessyt ne hajusteettomalla pesuaineella) ja ihailin kaikkea vauvaan liittyvää. Eilen luin vau.fi:stä, että jos Onni syntyisi nyt, olisi hänellä 90% mahdollisuudet selvitä keskoshoidossa! Nyt ollaan jo niiiin voiton puolella! Tämä sai minut ajattelemaan pikku kääröäni entistä enemmän ja haluaisin jo niin kovasti hänet syliini.

Kasva vielä hetki kuitenkin Onni, tapaamme kyllä aikanaan. Äiti on vain niin malttamaton.

Hoitopöydällä on vielä paljon tavaraa paketeissa (en halua avata niitä pölyyntymään). Onnin huone on muutenkin vielä aikalailla vaiheessa.

Tämän helistimen/purulelun osti Onnin tuleva täti, minun siskoni. Ja kyseessä on siis 6-vuotias ihana pikkusiskoni, joka Ruotsin risteilyllä ollessaan halusi tuhlata omia vähiä rahojaan tulevaan vauvaan. Suloista!

 Pienet vaatteet odottavat Onnia.

 Isompiakin vaatteita on jo isot kasat muttemme todellakaan ole ostaneet kaikkia vaatteita vaan olemme saaneet paljon vaatteita käytettyinä tutuiltamme. Äitiyspakkaus on vielä saamatta (missäköhän se viipyy?) enkä tiedä mahtuuko äitiyspakkauksen vaatteet enää koko lipastoon...

Muutamia kirjoja olen ostanut täysin uusina, pidän kirjoja arvoikkaina tavaroina, joita ei voi koskaan olla liikaa (näkisittepä oman kirjahyllyni). Kirjat ovat kuitenkin alennusmyynnistä ja ovat uusinakin maksaneet vain muutamia euroja.

 Tulevan mummin lahja Onnille, sitteri, joka odottelee vielä paketissaan.

 Kulta pieni - vauvakirja on aivan ihana vauvakirja. Ei ihan perinteinen vaan todella tyylikäs ja kaunis.

Olen Vauva-lehden tilaaja ja Kaksplussaa ostan joskus irtonumeroina.

Ei tämä vauvakuume taida laskea ennen kuin Onni on sylissä... ♥

Raskaustesti

Kuva täältä

Lapsellista ja Oi mutsi mutsi - blogien ihanat naiset ovat tehneet Vauva-lehdessäkin tutuksi tulleen raskaustestin. Innostuin ajatuksesta tehdä testi itsekin, vaikken ihan viimeisilläni vielä olekaan (viimeisellä kolmanneksella kuitenkin). Nyt viikkoja siis 27+5.

Olen syönyt mitä vain, suolaista ja makeaa.
Kaikki blogiani seurailleet tietävät, että makeaa olen kyllä syönyt. Alku- ja keskiraskaudessa kaikki makea maistui vaan niin hyvälle! Erityisiä lemppareitani olivat Twix-suklaa ja jäätelöt. Suolainenkin on maistunut, lähinnä roskaruuan muodossa viikonloppuisin. Nyt raskausdiabeetikkona olen joutunut tietenkin jättämään makeat (ja myös suolaiset ja rasvaiset) herkut pois. Ei ole ollut helppoa ja senkin te tiedätte. RD-diagnoosista huolimatta olen satunnaisen harvoin antanut itselleni luvan pieneen suklaapatukkaan tai muuhun herkkuun.

Kahvin tuoksukin on saanut minut voimaan pahoin.
Kahvia en ole juonut koskaan mutta olen aina pitänyt sen tuoksusta, myös raskausaikana. Alkuraskaudessa, ihan ensimmäisinä viikkoina en voinut niistää nenääni vessapaperiin, koska paperin haju sai minut voimaan pahoin (:D). Yleisesti tupakanhaju on ollut ainoa, joka on saanut minut voimaan pahoin koko raskauden ajan.

Voisin nukkua aamusta iltaan.
Ei nyt ihan niinkään. Alkuraskaudessa väsymys oli tottakai voimakasta ja töihin herääminen kukonlaulun aikaan klo 5.20 tuntui ylitsepääsemättömältä. Alkuraskauden jälkeen en ole kuitenkaan ollut erityisen väsynyt. Olen ollut paljon sairaslomalla ja vuosilomalla, jolloin saan nukkua päivittäin 10-11 tunnin yöunet, jotka riittävät mainiosti. Tosin yöunet rupeavat olemaan katkonaisia asennonvaihtelujen ja vessassa ravaamisen takia ja luulenkin, että kohta on taas päiväunille tarvetta.

 Kuva täältä

Suonenvetoa, närästystä, turvotusta. Kaikkea on ollut.
Kyllä! Suonenveto on tullut viime viikkojen aikana öiseksi tukaluudeksi. Närästystä minulla ei ollut koskaan ennen raskausaikaa enkä oikein tiennyt mitä se edes on. Puristavaa ja polttavaa tunnetta ylävatsalla ei kai voi sanoa muuksi kuin närästykseksi. Turvotuskin on ollut kaverina jo muutamia viikkoja. Sormet ovat yhtä paksut kuin isälläni (mitattu!) eikä kaikki kengät mahdu jalkaan. Paino ei kuitenkaan ole noussut radikaalisti, joten en vielä pelkää turvotuksen takia.

Olen tuntenut itseni seksipommiksi.
En todellakaan, en missään vaiheessa. Koko seksiasia on meillä jäänyt vähemmälle raskausaikana. En koe olevani haluttava tai seksikäs ison mahan heiluessa ja punaisten raskausarpien loistaessa sisäreisistäni. Nännit ovat suurentuneet ja tummuneet ja tämä saa tissini näyttämään oudoilta koska kokoa itse rintoihin ei ole tullut lisää. Mieheni mielestä olen kuitenkin kaunis ja seksikäs, itse en vain koe olevani.

Paino on siirtynyt uusille kymmenluvuille.
Ei vielä. Eikä painoa hirveästi saisi kai tullakkaan RD:n takia. Nyt on tullut 7kg ja toivoisin, ettei tulisi enää kolmea kiloa enempää. En kuitenkaan ota stressiä painonnoususta ja numeroista.

Hyvä äiti imettää pitkään.
Imettäminen ei mielestäni ole hyvän äidin merkki. Hienoa, jos imetys onnistuu hyvin ja tottakai toivon sitä. En kuitenkaan tällä hetkellä koe tarvetta imettää pitkään, en ainakaan taaperoikään asti. Jos imetys ei jostain syystä onnistu, en kuitenkaan (toivottavasti) koe olevani epäonnistunut.

Kuva täältä

Olen suunnitellut synnytykseni.
Toivon saavani mahdollisuuden synnyttää alakautta ja olen ajatellut haluavani kivunlievitystä, epiduraalin mahdollisesti. En kuitenkaan ole suunnitellut asiaa sen kummemmin, luotan siihen, että se kulkee omalla painollaan.


Minkälaisia ajatuksia nämä väittämät teissä herättävät?

Äideille!

Kuva täältä

Ihanaa äitienpäivää kaikille äideille ja tuleville mammoille! Tämä tuleva äityli sai maailman parhaan herätyksen kun Onni potki melkein pissat mun housuun aamulla, hih. Viime päivät onkin olleet kovaa möyrintää, etenkin iltaisin. Iso poika se siellä vipeltää ♥

Tämä mamma ja masu lähtee nyt halailemaan mummoaan ja myöhemmin omaa äitiään, anoppiaan ja äitipuoltaan kainalossaan orvokkiamppeleita, ruusuja, lehtitilauksen lahjakortteja, suklaata ja sisustuskirja. Kyllä näiden äitien kelpaa. Saa nähdä muistaako Ukko ollenkaan onnittella minua kun töistä kotiutuu.
Ihanaa päivää kaikille ihanille äideille!

Saatteko te muut odottavat äidit mieheltänne äitienpäiväonnitteluja?

Puolentoistakilon Onni

 Kuva täältä

Olen ollut tällä viikolla hysteerinen, pelokas ja kivulias. Tiistai-iltana alkoi kovat ylävatsakivut ja päänsärky. Yölläkin heräsin vatsakipuun ja aamulla olo oli todella huono. Epäilin vatsatautia koska minua oksetti. Päädyin kuitenkin soittamaan aamupäivällä neuvolaan, kun oksetusolo katosi ja tilalle tuli vain huono vointi ja kipu. Neuvolassa pissa oli puhdas, verenpaine normaali. Turvotusta löytyy, etenkin sormista ja muaalta käsistä muttei kuitenkaan raskausmyrkytyksestä puhuttu. Onnin sydänäänet kuuluivat ja kaikki oli hyvin. Terkkari epäili, josko kärsin närästyksestä. Itse siihen en oikein uskonut, vaikkei minulla kyllä siitä vaivasta hirveästi kokemuksia olekaan. Ostin kuitenkin neuvolatädin neuvojen mukaan Rennietä. Kivut helpottivat illalla, tiedä sitten johtuiko Renniestä. Keskiviikkona ei ollut kipuja ja vointi oli muutenkin ihan hyvä.

Torstaina vietin koko päivän kyläillessä ystävälläni, mummollani ja äidin luona. Touhuilin, enkä kiinnittänyt kovinkaan paljoa huomiota Onniin. Onnihan on alusta asti ollut todella rauhallinen liikuskelija, enemmänkin haaveilija ja tutkiskelija, joka kokeilee mitä tapahtuu, jos jalkoja vähän heiluttelee. En ole tähän päivään mennessä tuntenut yhtäkään (edes vähäänkään) kivuliasta potkua, saati vauvan pyörimistä tai asennon vaihtoa. Kyllähän Onni toki liikkuu, pieniä varovaisia nykäisyjä, muksahduksia ja välillä hieman vahvempia potkuja. Torstaina en tuntenut tutuiksi tulleita pikku liikkeitä, en mitään muksahduksia edes illalla nukkumaan mennessä. En tuntenut mitään koko yönä tai tänä aamuna. Huolestuin ja soitin äitiyspolille ja ystävällinen kätilö kehoitti tulemaan heti näytille. Ihana kätilö rauhoitteli minua, kun kerroin peloistani ja myös siitä, että pelkään tulleeni ihan turhaan. Kätilö naurahti ja ystävällisin silmin sanoi, että: "Kyllä nämä on niin elintärkeitä asioita, että tottakai tänne saa tulla. Teitä ÄITEJÄ vartenhan me täällä ollaan." Kun sitten vielä kuulin Onnin sydämen jumpsutuksen, täyttyi silmät helpotuksen kyynelistä.

Olin puoli tuntia sikiönsydänkäyrälaitteessa (mikä sen oikea nimi on?) kiinni ja sen jälkeen pääsin vielä lääkärin luo. Käyrä oli normaali, syke oli tasainen, vahva. Liikkeitä puolen tunnin aikana tuli yli 20 vaikken itse tuntenut kuin pari muksahdusta (onneksi siinä vaiheessa edes ne). Lääkäri tutkisteli ultralla pikkuistani, töni välillä kovastikin anturilla mahaani mutta Onni vain heilautti hieman kättään tai jalkaansa eikä aloittanut mitään vuosisadan rallia. Tiesin sen, se on niin rauhallinen. Lääkäri sanoikin, että vauva liikkuu kyllä normaalisti ja on hyvin elinvoimainen, on vain hiljaisempi kaveri. Toivon niin, että tämä on luonteenpiirre, joka säilyy Onnilla synnytyksen jälkeenkin. Mittoja ottaessaan lääkäri totesi vain: "Ohhoh!". Tiesin senkin. Meille tulee iso vauva. En kuitenkaan raskausdiabeteksestä huolimatta tiennyt, kuinka paljon poika kulkeekaan yläkäyrällä. 28. viikkoinen vauva painaa yleensä noin 1000g, meidän "PikkuOnnin" painoarvio onkin melkein 1500g! Iso poika, sokerivauva tulossa totesi lääkäri. Voi ei. Ei kiva uutinen. Olen toki ajatellut pojan olevan hieman isompi, mutta verensokeriarvoni ovat olleet ihanteellisia enkä ole osannut pelätä Onnin olevan sokerivauva. Lääkäri painotti entisestään diabetesdieetin merkitystä, sokerien pois jättämistä ja hiilareiden vähentämistä. Nyt tiedän, etten voi enää herkutella, edes sen pienen pullan verran. En voi, vaikka sokeriarvoni olisivatkin kunnossa. Onni saa sokeria silti liikaa.

Käyn vielä kahdessa ultrassa, joissa seurataan pojan kasvua (rv 30 ja 36) sekä verikokeissa, joista selviää pitkäaikainen verensokeriarvo. Viikolla 36 tehtävä ultra on synnytystapa-arvio. Toivon todella, ettei vauvasta kasva neljän ja puolen kilon mötikkää ja että saisin synnyttää hänet normaalisti alakautta. Mieli ei ole kovinkaan korkealla vaikka toki huojennuin siitä, että poika voi hyvin. Lääkärin mukaan lapsivettäkin on riittävästi eikä Onni "kärsi" suurikokoisuudestaan. Minä tässä vain kärsin. Hyvästi herkuttelu, lopullisesti. Tervetuloa ankea kesä!  

Onko teillä kokemuksia raskausdiabeteksestä ja isoista sokerivauvoista? Onko ehdotuksia, miten taltutan sokerihampaan kolotuksen?

Kevättä ilmassa

Sitä on nyt kaikkialla. Kevättä. Iholla, vaatteissa, hajuissa, mauissa...

Sain kummiltani tuliaisia kun he muutama viikko sitten kävivät meillä. Kummillani on oma yritys, joka maahantuo ja myy kaikenlaista luonnonkosmetiikkaa. En ole itse missään vaiheessa ollut kovinkaan kiinnostunut luonnonkosmetiikasta. Tai lähinnä se ajatus ja ideologia eivät ole tulleet edes mieleeni. Olen ottanut kummini tuomat tuliaiset ahkeraan käyttöön ja olen ollut erittäin tyytyväinen luonnonkosmetiikkatuotteisiin. Olen testaillut Laveran vartalonkuorinta-ainetta, suihkusaippuaa sekä vartalovoidetta. Suihkusaippua ja kuorinta-aine ovat voidemaisia ja koostumukseltaan ohuita mikä tekee niiden hieromisesta iholle miellyttävän kokemuksen. Kosteusvoide kosteuttaa ihoa ihan oikeasti, eikä siis vain jätä tunnetta kosteutetusta ihosta. Kaikki tuotteet tuoksuvat ihanalle raikkaalle appelsiinille, keväälle.

Ostin eilen hiuslakkaa, josta on tullut tuoksunsakin takia lempparini, Four Reasonsin Shaper. Four Reasons-tuotteita käytin myös aikoinaan hiustenpidennysten kanssa, erityisesti kosteuttava shampoo ja hoitoaine sopivat hyvin kuivahkoille pidennyksille. Ja hiuslakankin tuoksusta, ihanaisesta tuttifrutista tulee mieleen kevät.

Kevättä rinnoissa. Jep, nyt se sitten on tapahtunut. Tissit on kasvaneet. Ostin Seppälän alesta ihanat mustat pitsirintsikat ja tietenkin sovittamatta. Kuppi näytti suurehkolta ja ajattelin sen koonsa puolesta sopivan minulle, eihän tissini ole juurikaan kasvaneet. Niin ajattelin. Mutta kappas, eihän nämä maitokoneet niihin mahtuneet. (Maitoa ei onneksi vielä kuitenkaan tule.)

Olen laiskalla tuulella, ahdistaa istua sohvalla tai missä tahansa kun ylävatsaa puristaa ja painaa, kuin joku olisi laittanut tissien alapuolelle kireän vyön. Taitaa olla joka iltaista turvotusta. On vaikea hengittää eikä hyvää asentoa ole helppo löytää.

Herkuttelin iltapalaksi tummista suurimoista keitetyllä mannapuurolla ja keväisillä mansikoilla (mansikat ovat uusi mielihaluni). Ilman sokeria tietenkin, jotten turhaa nostele verensokereitani.  Heidohei, palataan paremmalla voinnilla.