Favourite pie!

Tässä teillekin kokeiltavaksi, maailman paras piirakkaohje! Soveltuu täytettäväksi niin raparperilla kuin mustikoillakin (testattu). Testaamisen arvoinen varmasti myös muiden marjojen tai omenien kanssa. Ohjeesta on tullut suosikkini ja se on saanut paljon kiitosta ja kehuja vierailta. Olen jopa tehnyt piirakoita tuliaisviemisiksi mummolleni ja ystävilleni. Kolahtaa monen makuhermoihin koska on tarpeeksi kostea mutta rapea ja makea eikä kuitenkaan ihan perusmuropohjainen. Itse rakastan tätä piirakkaa, ehkä liiaksikin tällä hetkellä (raskausdiabetes!).

Taivaallinen piirakka
100g margariinia
1 dl sokeria
1 muna
2 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
1 tl vaniliinisokeria
400g mustikoita/raparperia tms. 
(sekoita mustikoiden tms. sekaan perunajauhoja n. 1rkl jos ovat jäisiä) 

murutaikina
75g margariinia
½ - 3/4 dl sokeria
1 ½ dl vehnäjauhoja


Sekoita sokeri ja pehmeä margariini keskenään (ei tarvitse vatkata). Lisää muut aineet ja sekoita taikina tasaiseksi. Levitä taikina voidellun piirakkavuuan pohjalle. Kaada mustikat/raparperit tms. piirakkavuokaan ja levitä ne tasaisesti. Valmista murutaikina nyppimällä kaikki aineet murumaiseksi ja ripottele mustikoiden/raparperin tms. päälle. Paista piirakkaa 200 astessa uunissa n.30 min. Parasta hieman haaleana tarjoiltuna vaniljajäätelön tai vaahdotetun vaniljakastikkeen kanssa.


Ps. Saattaa aiheuttaa riippuvuutta, maistaminen omalla vastuulla :)

Eilen

Eilen en jaksanut lähteä mihinkään, nautin vain olostani omalla takapihalla (muutamista sadekuuroista välittämättä). Sohvalla löhöily ja herkuttelu kuuluivat myös päivääni. Ja äitiyspakkaus tuli vihdoin viimein! Kuvat puhukoot puolestaan.

Ylläolevat kuvat ovat takapihaltamme. Lupasin aiemmassa koti - postauksessani laittaa kesällä blogiini todisteita takapihan joesta.

 

Ps. Edellisessä postauksessa kerroin kipeistä supistuksistani ja muista oudoista oloistani. Noh, tänään aamulla aikaisin, joskus viiden aikaan heräsin outoon kolottavaan selkäkipuun. Nukahdin kuitenkin uudelleen vain herätäkseni tunnin päästä uudelleen, outoon vatsakipuun. Koko vatsaa koski ylhäältä alas asti ja kovasti. Nousin ylös, otin parasetamolia, join mehua, kävin vessassa ja tein kaikkeni saadakseni kivun loppumaan. Ja loppuihan se mutta alkaakseen taas hetken päästä uudelleen. Kipu lievittyi välillä ja alkoi sitten taas kunnes se ilmeisesti loppui ja nukahdin. Yritin kipujen tullessa kokeilla vatsaani mutten ainakaan huomannut sen kovettumista. Minusta koko vatsani on ollut kova jo pitkän aikaa ilman supistuksiakin :D En tunne kun vauvan pyllyä ja selkää, kovaa vaan. Mutta jäin miettimään, oliko kyseessä supistukset vai vain jokin outo aaltoileva vatsakipu? Kipeitä supistuksia on kyllä ollut, muttei koskaan levossa eikä koskaan tälläisiä jatkuvia ja näin kovia. 

 Millaisia kipeät supistukset ovat teidän tuntemina?

Sokerittomat herkut

Raskausdiabeteksen takia olen joutunut rakentamaan ruokavalioni uudelleen. Ja tiedätte, tälle sokeriaddiktille se ei ole ollut kovinkaan helppoa. Olen toisinaan nautiskellut pienestä jäätelöstä, suklaapatukasta tai pullapalasta ja onnekseni pienet repsahdukset eivät ole näkyneet verensokeriarvoissani. Verensokerimittarini ei onneksi ihan pienestä hetkahda :)

Kuva täältä

Koska sokeri ei kuitenkaan kuulu raskausdiabeetikon päivittäiseen ruokavalioon, olen joutunut etsimään ja keksimään uusia "jokapäiväisiä herkkuja" vanhojen tilalle. Jotain makean suuntaista on välillä vain saatava. Ja jos sitä ei saa sokerista, sen saa keinotekoisista makeutusaineista. Makeutusaineiden käytöstä raskausaikana on varmasti olemassa yhtä monta mielipidettä kuin odottavia äitejäkin on. Yleinen ohjehan on, että A:lla alkavat makeutusaineet (asesulfaami K ja aspartaami) ovat sallittuja, S:llä alkavat (sakariini ja syklamaatti) eivät. Poikkeuksen sääntöön tekee kuitenkin sukraloosi, joka on pienissä määrissä myöskin sallittua. Nämä makeutusaineet eivät nosta verensokeria ja ovat siksi sokeria parempia vaihtoehtoja (raskaus-)diabeetikoille.  Xylitol, sorbitoli ja maltitoli ovat myöskin sallittuja raskausaikana, ne tosin nostavat verensokeria melkein yhtä paljon kuin tavallinen sokeri.

Itse olen käyttänyt huoletta aspartaamilla ja asesulfaami K:lla makeutettuja mehuja, limsoja ja makeisia raskausaikana. Monia vuosia olen limsaa ostaessani valinnut aina sen light-version mutta muuten olen ollut sokerin palvoja siihen asti, kunnes raskausdiabetekseni todettiin. Nyt olen löytänyt muutamia oikeasti hyvänmakuisia "herkkuja" (ja muutamia vielä testaamattomia), jotka eivät sisällä sokeria eivätkä siis nosta verensokeriani pilviin ja haluan jakaa nämä "herkut" teidän kanssanne. Tässä siis vinkkejä raskausdiabeetikoille ja kalorinlaskijoille. Sokerittomien herkkujen syönnissä tulee muistaa kuitenkin se, että osa tuotteista saattaa sisältää paljonkin hiilihydraatteja ja hiilarithan nostavat verensokeria samoin kuin sokerikin. Makeutusaineita sisältäviä tuotteita on hyvä nauttia pieniä määriä kerrallaan myös siksi, että niillä on usein laksatiivisia vaikutuksia eli saavat vatsan helposti sekaisin. Järki siis käteen, mitään sokerittomia karkkeja en ole esimerkiksi syönyt samoja määriä kuin ennen söin tavallisia namuja.

Suklaa, lempiherkkuni kautta aikojen. Sitähän ei mikään korvaa, sen pitää olla sokerista ja sillä siisti. Hyvän kilpailija antaa kuitenkin Brunbergin Riisipatukka. Se oikeasti maistuu riisisuklaalle, nam! Ja patukka on vain 20g (ei siis aiheuta vatsanväänteitä) ja maksaa noin 0,4€. Tänään maistoin saman valmistajan sokeritonta suklaata ja noh, kyllähän se pahimpaan makean nälkään käy. Ennemmin ehkä kuitenkin ostaisin sen yhden tavallisen pienen Fazerin sinisen patukan ja nauttisin sen silloin tällöin. Hintaa tällä levyllä on noin 1,8€ eli todella arvokas hinta 50 grammasta "suklaata".

Juomissa ehdoton lempparini on Coca Cola Zero ja light mutta mehujakin tekee joskus mieli. Etenkin aamuisin olen juonut mehulasillisen maidon sijasta (vaikka rakastankin maitoa) koska maito tuppaa aamuisin nostamaan verensokeriani liikaa. Rainbown light mehut ovat oikeasti hyvänmakuisia, tätä uutta FunLightia makua en ole vielä maistanut.

Makeutusjauhetta olen muutamia kertoja lisännyt puuron sekaan ja eilen tekemäni raparperikiisselikin sai makeutensa tuosta purkista. Toimii sokerin tapaan leivonnassa ja kestää siis kuumennustakin. En ole oikein koskaan pitänyt noista Vitalinean jugurteista mutta nyt kun olen päässyt pahimmasta sokerinhimosta irti, luulen että nuo kuitenkin maistuvat aamupalaleivän kanssa.

Hampaille hyvää tekevät Xylitol-karkit ja pastillit. Ne tosin nostavat verensokeria jonkin verran. Mutta pastillejahan ei kai kukaan syökään askillista kerralla. Xylitol-pastillit ja -purkat ovat aina kuuluneet laukkuni perus sisältöön.

 

Se, ettei jäätelöä saa sokerittomana on ihan kamalaa! Kuinka kesän pärjää ilman jäätelöä? No, onneksi diabetekseni sallii sen pienoisen herkuttelun toisinaan eikä esimerkiksi Eskimo-puikko ruuan jälkeen ole nostanut sokereitani mihinkään. Löysin kuitenkin Citymarketista Mango sorbettia, joka on sokeriton ja myös täysin rasvaton. Vielä en ole ehtinyt maistamaan, toivon sen olevan hintansa väärti (n. 4€).

Monet varmasti ihmettelevät, miksen herkuttele hedelmillä. No, kyllähän minä herkuttelenkin. Kaikki hedelmät ja marjat sisältävät kuitenkin hedelmäsokeria, joka nostaa verensokeria tavallisen sokerin tapaan. Hedelmät ja marjat ovat terveellisiä vitamiinien ja kuitujen ansiosta ja kuuluvat myös raskausdiabeetikon ruokavalioon, mutta maltillisesti nautittuna. Mansikat (ulkolaisia tosin vielä) ovat olleet himoni jo pitkään.

Näiden lisäksi olen testaillut myös Dietorelle makeisia joihin yllätyin. Melkein oikeiden namien makuisia eivätkä aiheuttaneet mulle vatsanväänteitä vaikka söin melkein puoli pussia kerralla (poikkeus!). Sisältävät kyllä aika paljon hiilareita mikä saattaa näkyä verensokerimittarin ruudulla. Halvan sokeriton salmiakki auttaa pahimpaan salmiakin himoon, ei hullumman makuinen. Kokeilemisen arvoisia on myös Nellie Dellies-karkit, joita saa useampia eri makuja. Muutama kerrallaan maisteltuna ihan hyviä, suuresti nautiskeltuna aiheuttaa kyllä varmasti vatsakipuja suuren kuitumäärän takia.

Ps. Olen siis kokeillut ja maistellut monia erilaisia makeutusaineilla makeutettuja tuotteita. Älkää syyllistäkö minua tästä, en koe lainkaan huonoa omaatuntoa vaikka joidenkin mielestä nautiskelen "myrkyillä". Mielestäni raskausaika tai elämä ylipäänsä ei saa olla tylsää ja kurjaa, johon ei nautiskelut kuulu. Kun en voi herkutella Fazerin sinisellä ja irtokarkeilla, täytyy mielenterveyden säilyttämiseksi olla jotain muita pieniä iloja. Ja mainittakoon vielä, etten todellakaan syö yhtä sokerintonta karkkipussia per päivä, vaan ostan useamman kerralla kaappiin ja maistelen niitä   muutamia silloin, kun sokerihammasta kolottaa. En siis syö "myrkkyjä" kymmeniä grammoja päivässä enkä missään nimessä sakraloosia tai syklaamia. Onni on kuitenkin elämäni tärkein, parhain ja suurin herkku! ♥

Mitä mieltä te olette makeutusaineiden käytöstä raskausaikana? Kertokaa mielipiteitä puolesta ja vastaan!

Vappuherkuttelua(ko?)

Toivottaa kaikille oikein mukavaa vappua! 

Muistakaa nauttia kuohuvaa juomaa, itselläni kylmenee jääkaapissa alkoholiton light siideri ja herkutelkaa munkeilla ja nakeilla. Ne jää kyllä multa syömättä tämän typerän diabeteksen takia. Mutta... olen syönyt pari kertaa jäätelöä tai ihan vähän karkkia ilman, että verensokerit on nousseet juuri lainkaan! Tämä on hivenen hämmentävä mutta mukava yllätys. Kai saa joskus pienesti herkutella, jos ei verensokerit kerta nouse? Ostin täksi päiväksi jo mansikoita ja kun Ukko meinaa kuitenkin vielä käydä ostamassa olutta kaupasta niin meinaan pyytää häntä tuomaan donitsipaketin ja uskallan uhmata sokeritasapainoa ainakin maistamalla tuota sokeroitua herkkua. Lisäksi meillä luvassa tänään grillailua, saan onneksi syödä lihaa ja salaattia niin, että napa räjähtää!

Toivotaan auringon pilkettä vielä tähän päivään, muuten onkin iloinen fiilis! :)

Iloista vappua,
toivottaa Anski ja PikkuOnni

Kaatuuko maailma pullasta?

Heipä hei taas! Palasin. Ainakin tällä kertaa. Meidän pääsiäiseen kuuluu ei niin hyvää. 

kuva täältä

Mulla oli keskiviikkona sokerirasituskoe ja noh, niinhän siinä kävi, että raskausdiabetesdiagnoosin sain. Ette voi arvatakaan millainen isku vasten kasvoja tuo sana on tälläiselle herkkuperseelle, sokerihiirelle ja karkkiaddiktille. "Nyt vaan jätät kaiken sokerin pois, parannat rasvan laatua ja vähennät hiilihydraatteja", sanoi mun neuvolaterkkari. Siis "nyt vaan". Miten niin VAAN? Ei se mulla onnistu niin vaan, helposti, kuhan vaan jätän ne karkit pois. Niin miten?


Enhän mä nyt mikään himohamstraaja ole ollut, sokeriaddikti kylläkin, mutten mikään hullu sentään. Joka päivä olen syönyt sokeria jossain muodossa: pullan päiväteellä, jäätelön illalla, suklaapatukan illalla, karkkia leffan kanssa tai pannaria iltapalaksi. Ei kaikkea samaan aikaan vaan jotain pientä joka päivä. Ajattelin, että suon sen pienen ilon itselleni joka päivä, jos mieli tekee. Se kostautui nyt. Sokerirasituksen paastoarvo oli hyvä, alle tavoitetason (5.0 kun 5.3 on raja) mutta glukoosilitkun juomisen jälkeen mitatut 1h ja 2h jälkeiset arvot olivat korkeat (1h jälkeen 12.1 kun 10.0 on raja ja 2h jälkeen 9.6 kun 8.6 on raja). Selkeä raskausdiabetes, jipii.


Kyllähän mä tiedän, että raskausdiabetes voi olla vaarallinen sekä vauvalle että mulle. PikkuOnni saattaa kasvaa liian isoksi, jolloin sektion ja ennenaikaisen synnytyksen riski kasvaa. Lapsi saattaa synnytyksessä kärsiä hapenpuutteesta ja syntymän jälkeen liian matalista verensokereista, jolloin vierihoito ei onnistu. Pahimmissa tapauksissa vauva saattaa saada vakavia komplikaatioita, joilla voi olla pysyviä vaikutuksia. Itse saatan sairastua 2. tyypin diabetekseen raskauden jälkeen. Kyseessä siis tosiaan on vakava sairaus ja olen toki "iloinen", että se minulla näinkin varhaisessa vaiheessa todettiin. 


Sain neuvolasta verensokerimittarin, jolla seuraan vs-arvojani aina ruokailujen jälkeen (1h kuluttua ruokailusta tulisi arvon olla alle 7.8). Toistaiseksi kaikki arvoni ovat olleet ruokailun jälkeen oikein hyviä, 5-6 välillä. Lähinnä ahdistaa se, kuinka ruokailujen tulisi rajoittua noin 5-6 ruokailukertaan (herkuttelun ohella olen tottunut toisinaan syömään leivän nyt ja toisen tunnin päästä). Jos syön aamiaisen klo 9.00, en voi sen jälkeen tuntiin laittaa suuhuni mitään, koska mittaan vs:n klo 10.00. Vihaan aikatauluja, kontrolloimista ja sääntöjä. Hiilareiden vähentäminen onnistuu kuitenkin suhteellisen helposti, en niitä nyt niin paljoa ole syönyt ennenkään, että siitä syystä verensokeri heittelisi. Leipää ja puuroa saa kuitenkin syödä edelleen. Raskausdiabeteksen ruokavalio on kuitenkin pääasiassa normaali, terveellinen ruokavalio, jossa hiilihydraatit jaetaan usealle eri aterialle, rasvat ovat kasvirasvoja sekä sokeri on minimissä.


Äitini sairasti raskausdiabetestä odottaessaan pikkusiskoani, meidän perheen iltatähteä (nyt 6v) ja äitini lohduttikin minua sillä, ettei tarkoitus ole ottaa liiaksi stressiä uudesta ruokavaliosta. Saan kuulemma joskus herkutella pienesti, jos pystyn tekemään sen mahdollisimman "terveelliseen" tapaan. Söinkin tänään mummolassa kyläillessä yhden tavallisen, pienen pullan ruuan jälkeen. Tärkeää on se, että syön pienen makean ruuan päälle, jolloin verensokerini ei nouse pelkästä pullasta. Ja ettei ruokailukertoja tule pullan takia lisää. Tunti ruokailusta ja pullasta oli verensokerini edelleen hyvä! Se lohdutti! Nyt tiedän, että voin joskus syödä pienen vähäsokerisen (mummo ei ollut laittanut raesokeria :D) herkun ruuan kanssa ilman, että vauvani kasvaa sillä sekunnilla sata grammaa lisää :)

Ukkoni ei ole niinkään tyytyväinen "pullakokeiluuni" mutta enköhän saa hänetkin hieman rentoutumaan asiasta. Pulla on nyt syöty ja maailma ei kaatunut. Ehkä uskallan huomenna pääsiäispäivällisellä maistaa palan rahkatorttua, ken tietää.

- A ja PikkuOnni 25+1

ps. Meidän koiravanhus vetelee viimeisiään ja sekös mua surettaa. Siitä lisää myöhemmin.

Mehevä kakku ja kuohkea puuro

Meille on tulossa tänään illalla vieraita kylään ja halusin kokeilla uutta kakkuohjetta. Täytyyhän vieraille jotain tarjota, vaikka itse yritänkin hillitä herkutteluani. Kakun lisäksi tarjolla on itsetekemiäni voisilmäpullia, joita sulatan pakastimesta.

Tässä mehevä ja herkullinen banaanisuklaapähkinä-kakku.
2 munaa
2 dl sokeria
1 dl vettä
100 g voita/margariinia (myös juokseva käy, tällöin 1dl)
4 rkl kaakaojauhetta
1 ½ tl leivinjauhetta
2 ½ dl vehnäjauhoja
2 pehmeää ja kypsää banaania
n. 1dl pähkinäsekoitusta (mm. saksanpähkinä, cashewpähkinä, manteli)

Kiehauta vesi ja sulata siihen rasva. Jäähdytä. Vaahdota sokeri ja munat. Yhdistä kuivat aineet. Soseuta kuoritut banaanit haarukalla. Leikkaa/murskaa pähkinät pieniksi ja sekoita banaanisoseeseen. Lisää munavaahtoon vesirasva ja kuivat aineet (siivilän läpi). Sekoita lopuksi banaani-pähkinä-seos varovasti taikinaan. Kaada taikina leivitettyyn (rasvattu+korppujauhotettu) kakkuvuokaan ja paista 175 asteessa n. 50 min. Kakku on kypsä kun kokeilet sitä hammastikulla tai haarukalla eikä siihen jää taikinaa kiinni. Kumoa kakku jäähtyneenä.

Halutessasi voit tehdä kakulle kuorrutteen (ei välttämätön): 
2 rkl kuumaa, vahvaa kahvia
1 rkl margariinia
1 rkl kaakaojauhetta
½ tl vaniliinisokeria
1½ dl tomusokeria
Sulata rasva kuumaan kahviin. Sekoita joukkoon kaakao, tomusokeri ja vanilliinisokeri. Kaada jäähtyneen kakun päälle ja koristele esimerkiksi pähkinöillä.  

 Itse jouduin jättämään kuorrutteen pois, koska minä hölmö olen unohtanut ostaa tomusokeria!


Tein myös herkkumustikkapuuroa. Tätä en siis tarjoa vieraille, vaan halusin käyttää pakastimesta mustikoita johonkin ja tämä jos mikä on paras aamu-, ilta- ja välipala. 

Vatkattu mustikkapuuro
1 l vettä
n. ½ l mustikoita
1 ½ dl tummia mannasuurimoita (runsaskuituinen=terveellisempi)
n. 1dl sokeria


Keitä mustikoita vedessä muutamien minuuttien ajan. Siivilöi mustikat pois vedestä. Vispilöi kiehuvaan mustikkaveteen mannasuurimot ja sokeri. Keitä 7-10 minuuttia. Jäähdytä. Vatkaa sähkövatkaimella kuohkeaksi mustikkapuurovaahdoksi. Laita jääkaappiin.

Parasta puuro on muutama tunti vatkauksen jälkeen jääkaappikylmänä maidon kera. Säilyy jääkaapissa muutamia päiviä. Voit käyttää mustikoiden sijasta perinteisesti puolukoita tai muita marjoja.

Puuro maistuu jälleen kerran todella hyvälle! Meinaan kyllä syödä tänään tuota kakkuakin, kiloista välittämättä.

Sokeriaddiktin liikakilot

kuva täältä

Eilen oli neuvolapäivä. Olen aina mennyt neuvolaan mielelläni ja olen pitänyt neuvolatädistäni alusta asti. Eilen Ukkokin tuli taas mukaan ja se tuntui kivalta. Heti ensimmäisenä terkkari laittoi minut vaa´alle ja siihen se ilo loppuikin. Neljässä viikossa painoni oli noussut 3kg eli 750g viikossa. Yhteensä raskauden aikana on nyt tullut 5kg. Tosin tajusin, että olen sanonut neuvolatädilleni painoni olleen ennen raskautta vähemmän, mitä se on ollut varmaankin todellisuudessa, joten äitiyskortissa painonnousu näyttää jo +7kg! Tuo +5kg kuullostaa paljon mukavammalta. Mutta ei kai tuo 5/7kg nyt niin kamalasti ole? Olenhan jo kuudennella kuulla raskaana, viikolla 23. Maha on pullea ja vauva kasvaa. Millainen painonnousu tässä vaiheessa raskautta on "normaalia"? Onko sitä edes määritelty?

No, syy miksi neuvolailo lopahti  vaa´alla käymiseen johtui neuvolatädin reaktiosta. Hänen mielestään 750g painonnousu viikossa on aivan liikaa. Täti ehdotti minun nyt katsovan mitä suuhuni laitan. Hän kyseli ruokatottumuksistani ja tietenkin Ukko meni paljastamaan suuren herkuttelutaipumukseni. Tyhmä Ukko. Terkkari ohjeisti minua pitämään yhden karkki/herkuttelupäivän viikossa ja jättämään ehdottomasti päivittäiset herkut pois. Ja kyllähän minä sen ymmärrän. Se ei ole terveellistä, se nostaa turhaan painoani ja saan kasan läskiä vanhojen rinnalle, Pikku-Onni kasvaa liian suureksi ja saatan sairastua raskausdiabetekseen. Mutta... en pääse siitä irti.


Herkuttelu on suurin paheeni. Olen sokerihiiri, addikti ja riippuvainen syömisestä. Syön jokapäivä pullaa, jäätelöä, karkkia tai suklaata. Joskus kaikkia samana päivänä. Raskauden aikana olen jostain ihmeen syystä antanut itselleni luvan syödä herkkuja oikein urkalla. Koska tekee mieli. Jos en saa päivittäistä herkkuannosta, muutun äkäiseksi ja vihaiseksi ja annan itselleni periksi, luulisin. En ole ollut ilman sokeria hyvin pitkään aikaan. Mistä löydän sen kadotetun itsekurini? Voisi kuvitella, että helppoahan se on. Että kai minä nyt haluan parasta lapselleni. Tottakai haluan, Pikku-Onni on nyt jo tärkeintä elämässäni. En vaan koe olevani tarpeeksi vahva luopumaan herkuista. (Kauheaa, kuullostan ihan narkkarilta!) Tiedän, että voin korvata karkit marjoilla ja hedelmillä ja syödä iltaisin porkkanoita. Mutta kun EI SE OLE SAMA!


Tämän kuun lopussa menen sokerirasituskokeeseen. Pelkään raskausdiabetestä mutta toisaalta se olisi ainakin keino lopettaa tämä mässytys. Silloin olisi PAKKO. En tietenkään toivo kyseistä sairautta itselleni enkä vauvalleni, mutta varaudun siihen. Olisi helpompaa vieroittautua pahoista tavoista, kun ei olisi vaihtoehtoja. Jos jatkan tätä rataa, pelkään etten koskaan pääse entisiin mittoihini synnytyksen jälkeen (saati entistä timmimpään kuntoon, mikä on tavoitteeni) koska herkut maistuvat varmasti myös kotona ollessa, väsyneenä ja yksinäisenä.


Yritän nyt kuitenkin. Se alkaa tänään. Kerron teille kaikista retkahduksistani. Sallin itselleni jonkun hyvin pienen herkun jos tilanne sitä vaatii (olen esimerkiksi menossa tällä viikolla äidilleni kylään ja saatan syödä pullan) mutta pyrin siihen yhteen herkuttelupäivään viikossa, jolloin saan syödä hyvää. Täytyyhän minun onnistua.

kuva täältä

Ihanan kurja keskiraskaus

Kun nyt ollaan tultu raskauden puoliväliin, olen alkanut ihmettelemään miksen ole pirteä kuin peipponen. Missä ihmeessä luuraa se keskiraskauden energisyys? Missä on se hyvä ja autuas olo? Missä on se tunne naisellisuudesta? Miksen tunne itseäni kauniimmaksi kuin koskaan aiemmin? Missä viipyy ne kasvaneet seksihalut ja moninkertaiset iso O:t? Missä se pesänrakennusvietti ja siivousintoilu? Miksen minä koe tarvetta syödä terveellisesti, puoli kiloa kasviksia päivässä? Miksei se jo liiku niin, että tuntisin sen kunnolla? Miksi minusta tultuu tältä?

 kuva löytyy täältä

Haluaisin olla pirteä ja energinen. Sen sijaan olen ajoittain hyvin allapäin, kiukkuinen ja väsynyt. Toisinaan olo on kamala ja surkea. Kärsin selkäkivuista. Jos en niistä, niin liitoskivuista. Tänään heräsin kamalaan kylkivihlontaan ja koko aamupäivä meni pilalle kun en jaksanut tehdä muuta kun maata sohvalla. Sohvalla makaaminen ei ainakaan auta tuohon naisellisen olon kasvamiseen. Makoilen verkkareissa ja virttynyt toppi päälläni, tukka sekaisin. Meikkiä en ole jaksanut ajatellakkaan ja tiedän näyttäväni kalpealta ja väsyneeltä. Äidiltä? Toisinaan ihailen ihanaa mahaani, tänään se on tuntunut vain rasvapallolta. En koe itseäni haluttavaksi. Ja siitä mieleen tuleekin heti seksi. Kyllä, sitä ei ole ollut. Aikoihin. Ei innosta, ei jaksa. Haluaisin haluta mutta mistä saan sen halun? 

 kuva löytyy täältä

Tämän päivän suunnitelmissa oli siivota ennen kuin Ukko tulee töistä kotiin, ennen kahta siis. Kello on puoli kolme ja olen saanut pestyä pyykit ja vaihdettua lakanat. Imuroin hyvin pikaisesti. Tuli tarve huilata ja tässä minä nyt huilaan, kone sylissäni kun Ukko siivoaa loput. Olen huono nainen! Lastenhuone on tyhjillään (koska kalusteet on vasta tilattu) ja minua ärsyttää sen huoneen tyhjyys. Se oli ennen vierashuone, mutta annoimme pois sängyn ja sohvan, jotta Pikkumöykky saa tilaa. Ärsyttää kun koti ei ole kunnossa. 

kuva löytyy täältä

Söin aamupalaksi kaksi Saarioisten karjalanpiirakkaa (niitä, joita himoan) ja KARKKIA. Siis mitä helvettiä, karkkia aamupalaksi? Miksi, oi miksi minulle maistuu herkut aina vaan? Tunnen huonoa oomaatuntoa siitä, että syön karkkia lähes päivittäin. Okei, päivittäin. Tuleeko Pikkumöykystäkin sokerihiiri? Meneekö se sekaisin tuolla massussa siitä kaikesta sokerista, makeutus- ja väriaineista? Onko se vähän kuin humalassa? APUA. Onko herkutteluni syy siihen, etten tunne kunnolla möykyn liikkeitä?

kuva löytyy täältä

Yritän rauhoittua ja piristyä. Pakkohan minun on. Lähden Ukon ja koirien kanssa lenkille tuonne aurinkoiseen ilmaan ja imen itseeni kaiken sen auringon energian. Kun pääsen kotiin, syön omenan. Heti parempi, eikö?

Ps. Voi myös olla, että haemme tänään pikaruokaa. Onhan nyt kuitenkin viikonloppu.

- Anski ja Pikkumöykky 20+1