Kuulumisia!

Nyt niitä kuulumisia. Kahden viikon postaustauko johtuu siis siitä, että mielessä on ollut monen monta muuta asiaa ja vointikin on toisinaan ollut kovin kurja. Jos ensin kuitenkin niitä hyviä kuulumisia. Olen viettänyt kesän parhaimpia hetkiä viime- ja toissa viikonloppuna. Toissa viikonloppuna koitti vihdoin Tallinnan matka, jonne lähdimme Ukon kanssa kaksin. Laivalla nautimme buffetin herkkuruuista ja Tallinnaan päästyämme kiertelimme kaupoissa ja kahviloissa koko loppupäivän. Nukuimme romanttisesti hotellissa yön ja seuraavana päivänä saimme vielä nauttia helteisestä Tallinnasta ennen illan kotiinlähtöä. Ostin jokusen vaatteen, hirveästi ei tullut kuitenkaan shoppailtua koska vaatteiden osto tuntuu tässä vaiheessa raskautta jo turhalta. Nautin täysin vatsoin kaikista herkkuruuista ja jäätelöstä, en jaksanut mittailla verensokereita tai stressata asiasta. Mitään älytöntä herkuttelua en silti itselleni sallinut. Koko reissu oli ihanaa laatuaikaa Ukon kanssa ellen olisi ollut kipeä. Siinä siis yksi huonommista kuulumisista. Olin flunssassa jo matkalle lähtiessä ja tauti tottakai paheni koska en levännyt. Kotiintuomisena poskiontelontulehdus, korkea kuume ja viikon antibioottikuuri.

 Onni rv 32+3

Viime viikonloppuna Ukko vei minut ulos syömään, kävimme minigolffaamassa, koiran kanssa uimassa ja nautimme auringosta pihallamme. Sunnuntaina kävimme merellä veneilemässä ja ajoimme pieneen rauhalliseen saareen, jossa saimme olla aivan kaksin. Otimme aurinkoa, juttelimme ja paistoimme nuotiolla makkaraa. Tajusin taas, kuinka paljon rakastankaan omaa Ukkoani! ♥ Auringosta ja helteistä olenkin nauttinut kovasti, vaikka onhan niissä huonotkin puolensa. Omalla takapihalla hyvän kirjan kanssa makoilu ja ystävien tapaaminen terasseilla veivät aikani (ja voimani) viimeviikolla. 

Helteet ovat veroittaneet vointiani. Turvotus helteiden aikaan oli kammottavaa, kengät eivät mahtuneet jalkaan eikä varpaat meinanneet taipua ollenkaan. Olen ostanut jo kahdet H&M:n varvassandaalit ettei tarvitse helteillä paljain jaloin kulkea. Turvotusta on kertynyt jo jonkin aikaa myös sormiin ja ranteisiin, jolloin pelkkä käden nyrkkiin puristaminen on tuntunut hankalalta. Turvotuksestakin johtuen on käsistä ja etenkin sormista lähtenyt öisin tunto, herään siihen kun käsiä pistelee ja särkee. Ihmettelin tätä asiaa aikani, kunnes neuvolassa kerrottiin oireiden johtuvan rannekanavaoireyhtymästä, joka saattaa ilmaantua raskausaikana. Hoitona ei ole nyt muuta kuin rasituksen välttäminen (tämä koneella naputteluhan ei sitä ole :D) ja tietenkin turvotusten ehkäisy runsaalla veden juonnilla. Synnytys aikanaan toivottavasti vie koko taudin mukanaan. Turvotusten lisäksi helteet ovat saaneet oloni väsyneeksi, olen nukkunut entistä enemmän päivällä, koska yöllä nukkuminen on hyvinhyvin katkonaista. Myöskin kova flunssa ja poskiontelontulehdus ovat pakottaneet lepäämään.


Nyt kun vauhtiin pääsen, kerron hieman myös Onnin kuulumisista ja vatsan kasvatuksesta. Onnin painoarvio oli viime viikolla (rv 31+6) n. 2000g, mikä oli lääkärin mukaan normaali. Pojan vyötärönympärys on kylläkin liian suuri viikkoihin nähden ja todennäköisesti pojasta tulee lääkärin mukaan "pullero". Tähänhän on syynä siis raskausdiabetes. Painoa itselleni on tullut nyt noin +/- 9kg, johon olen kohtuullisen tyytyväinen, en haluaisi kyllä yhtäkään kiloa enää mutta pakostihan niitä muutama varmaan vielä tulee. Diabeteshoitajan mukaan painonnousussani ei ole mitään huomautettavaa ja kaikki verensokeriarvoni sekä labrakokeeni ovat olleet hyviä. Pienet herkutteluhetkeni eivät ole siis tuottaneet vahinkoa minulle tai Onnille. Seuraava painoarvio on vasta rv:lla 36, jolloin samalla tehdään synnytystapa-arvio ja mahdollisesti keskustellaan synnytyksen käynnistämisestä ennen laskettua aikaa, mikäli Onni vaikuttaa isolta. Toivon salaa, että synnytys käynnistettäisiin vaikkapa viikolla 38. Jos näin kävisi, ei Onnin syntymään olisi enää kuin reilu kuukausi!

Kertokaa te lukijat omia kuulumisianne, miten voivat muut odottajat? Miten selvisitte helteistä? Ovatko muut kärsineet rannekanavaoireyhtymästä?

Lomalla

kuva täältä

Olen ollut kotona ollessani kovin ahdistunut tekemisen puutteesta ja tylsyyden aiheuttamasta lievästä masennuksesta. Olenhan ollut yhtäjaksoisesti kotona nyt 6 viikkoa, jota ennen tein muutaman viikon töitä vain osa-aikaisesti ja sitä ennen olin ollut kotona varmaan kuukauden päivät eli todellakin tiedän mitä on kotona oleminen. Eikä se ole kivaa. Nyt sairaslomaa on äitiyslomaan asti (joka alkaa 30.6) ja kotona oleilu ei tule loppumaan... vuosiin. Veikkaisin, ettei tekemisen puutetta ole enää elokuussa tai sen jälkeen, mutta miten ihmeessä saisin ajan kulumaan Onnin syntymään asti? 

Ukkoni tekee kahta vuoroa töissä, nyt viime aikoina on tehnyt myös ylitöitä. Kaikki kaverit on töissä, kukaan ei ole kotona. Joten pääasiassa olen kotona meidän koiran kanssa. Olen lukenut kirjoja mutten enää jaksa oikein keskittyä niihin. Olen katsonut dvd-bokseja lemppari tv-sarjoistani, katsellut kaikkia nauhoituksia digiboksilta ja siivonut kodin nurkat puhtaaksi. Ja nyt, en enää oikeasti tiedä mitä tekisin. Tämän viikon autokin on ollut huollossa enkä ole päässyt edes liikkumaan kaupungille. Neljän seinän sisällä kököttäminen on saanut minut jopa vollottamaan kyyneleitä. Ukko rakas pelkää minun tulevan hulluksi mutta syyttää suuremmaksi osaksi kuitenkin hormoneita. 

Miten te, lukijani, saatte ajan kulumaan kotona, kun sitä pikkunyyttiä ei vielä ole?

Olen tosiaan kaikki päivät pääasiassa kotona enkä ole päässyt nauttimaan edes kesälomistani. Lomat on siis jo pidetty, kaiken sairasloman keskellä. Itkeskeltyäni Ukolle sitä, miten olen voinutkin viettää KESÄLOMANI sisälläkotonayksin, lohdutti hän minua ajatuksella, että voisimme tehdä vaikkapa viikonloppureissun Tallinnaan! Tallinna ei ole Ukon lempikaupunki, hänen mielestään siellä ei kai ole tarpeeksi äksöniä mutta ajatushan on tärkein ja hän ajatteli minua! Päätimme lähteä kesäkuun ensimmäisenä viikonloppuna Tallinnaan yhdeksi yöksi. Varaamme matkan ensi viikon perjantaina kun Ukolle tulee palkka. Ihanaa, pääsen edes jonnekin kesän aikana! Laiva lähtee onneksi jo aamulla, joten Tallinnassa olemme ajoissa ja on koko päivä aikaa shoppailla, kierrellä vanhaa kaupunkia ja nauttia hyvästä ruuasta. Yövymme hotellissa ja tulemme seuraavana iltana kotiin. Eihän Tallinnan matka nyt mikään luxusmatka ole, mutten kyllä nyt jaksaisikaan kävellä koko viikonloppua vieraassa kaupungissa. Tuttu ja turvallinen Tallinna on sopiva paikka viimeisillään raskaana olevalle naiselle, luulisin. Ja Tallinnahan on Euroopan kultturipääkaupunki 2011.

 kuvat täältä, täältä ja täältä

Olisi kiva kuulla millaisia matkoja te olette tehneet raskausaikana? Vinkkejä ja ehdotuksia kotimaan matkailuunkin saa mieluusti kertoa.

Lomaa odotellessa ja mahaa kasvatellessa,
Anski ja PikkuOnni 28+3


Ps. Kannustetaanhan tänään Suomi voittoon?! :)