Outoja oloja

Reilun viikon ajan minua on häirinnyt omituinen "outo olo". Tunne, että jotain tapahtuisi. Ettei kaikki menisikään niin kuin kirjoissa. 

rv 15

Ihmettelin jo viime viikon neuvolakäynnin jälkeen terkkarin sanoja: "tämä vauvahan on jo ihan laskeutunut". Onnin asentoa selvittäessään terkkari kopeloi pojan päätä alushousujeni alta (no ainakin niiden päältä/reunalta)! Tiesinhän minä, että poika on kääntynyt raivotarjontaan, olinhan tuntenut sen potkuissa, hikassa ja hengityksen helpottamisessa. Mutta että laskeutunut!? Eikö vauvat laskeudu vasta lähempänä laskettua aikaa? 

rv 19

 rv 20+3

Outoon oloon kuuluu myös selittämättön kummallinen tunne vatsassa. Onnin potkut ovat jo todella napakoita, kipeitäkin, kylkiluiden alapuolelle osuvia tömähdyksiä. Potkujen lisäksi kärsin usein vatsakivuista ja -kolotuksista, krampeista ja kyllä - kipeistä supistuksista. Harjoitussupistuksia aloin tuntemaan aikaisin mutta nämä supistukset eroavat niistä todella. Vatsaan tulee ennenkokematon kipu kovettumisen lisäksi. Toistaiseksi supistukset ovat pysyneet lyhyinä, epäsäännöllisinä ja lähinnä rasitukseen liittyvinä ihmetyksinä. Mutta ei kai niitäkään vielä tarvitsisi ole, kipeitä siis?

rv 23+

Oudon olon oireyhtymään on kuulunut lähiviikkoina myös menkkamaiset vihlovat kivut alapäässä. Tuntuu kuin kuukautiset olisivat oikeasti alkamassa. Toisinaan kipu on jatkuvaa pientä vihlontaa, toisinaan tunnen kovia ja polttavia vihlaisuja, jotka menevät ohi hetkessä. Alapäähän kohdistuu Onnin laskeutumisen myötä myös kammottava painontunne. Pitkään seisominen tai käveleminen ja selkä suorassa istuminen eivät tule kysymykseenkään. Ei missään opaskirjassa puhuta tälläisestä, ei vielä näillä viikoilla (33+0). Onko minussa jotain vikaa?

rv 27+

 rv 30+

Eilen illalla iltapalan jälkeen minut valtasi huono olo ja sohvalla maatessa alkoi oksettamaan. Ja nousihan se, en vain päästänyt sitä ulos vaan nielaisin (HYI!) kaiken takaisin koska en ehtinyt vessaan. Nukkumaan mennessä maistui suussa oksennus mutta tänä aamuna pahoinvointi oli poissa. Edelleen sisälläni velloo selittämätön väsymyksen tunne ja "outo olo" ei anna rauhaa. Onnekseni Onni-poika liikkuu vatsassa entiseen tapaan eikä minun tarvitse huolehtia hänen voinnistaan. Mutta mistä johtuu nämä minun oudot olotilat, kipeät supistukset ja vihlomiset? Ei kai Onni ole tulossa maailmaan jo? Toki ottaisin ihanan poikani syliini innolla vaikka heti, ennenaikaisuuden pelko velloo kuitenkin sisälläni. Ensi viikolla on onneksi neuvola, täytyy pyytää aika lääkärille, joka voisi tarkistaa kohdunsuun tilanteen. 

rv 33

Auttakaa keltanokkaa, voivatko nämä olla oireita ennenaikaisesta synnytyksestä, onko kenelläkään kokemuksia? Vai kuuluuko kaikki oireeni normaalistikin loppuraskauteen?

Raskaushepatoosi(ko?)

 Kuva täältä

Olen kärsinyt muutaman päivän ihmeellisestä kämmenien ja jalkapohjien kutinasta. Kiinnitin siihen huomiota vasta, kun huomasin hankaavani käsiä pyyhkeeseen käsien pesun jälkeen. Ja nyt kun asian olen tiedostanut, kutisee tietysti enemmän ja enemmän eikä raapiminen ainakaan auta asiaa. Tajusin kyllä heti, että kyseessähän saattaa olla raskaushepatoosin (tunnetaan myös nimellä raskaushepatogestoosi ja raskauskolestaasi) oireita. Säikähdin ja aloin eilen illalla googlettamaan. En antanut itseni eksyä keskustelupalstoille, vaan pysyin turvallisilla ja luotettavilla sivuistoilla välttyäkseni lisähysterialta. Lukiessani aiheesta tajusin, että minullahan on ollut oireita jo pidemmän aikaa. Olen raapinut molempia käsivarsiani hauiksen (siis minkä hauiksen?) kohdalta jo monta viikkoa ja rasvaillut vain entistä ahkerammin käsiäni ajatellen, että ihoni on vain kuivunut. Mutta eivät ne kyllä näytä yhtään kuivilta. Myös yläselkä on ollut kutinapesäke monia viikkoja ja sitäkin olen hoitanut vain ahkeralla rasvauksella, vaikkei siitä apua ole ollutkaan. Välillä kaupungillakin ollessani huomaan rapsuttelevani mahaa, siis raapivani sitä housujen ja paidan päältä. Hitto, miten nyt vasta tajusin tämänkin? Internetin ihmeellinen maailma tiesi kertoa minulle, että toisinaan raskaushepatoosin oireena kutinan lisäksi voi olla tumma virtsa. Aloin tietenkin heti tarkkailemaan pissani väriä ja kas kummaa, sehän on tummaa! Olen koko aamun juonut hurjasti (siivotessa janottaakin), varmaan jo 1 ½ litraa vettä ja pissaakin tulee sen mukaisesti ja aina se näyttää minusta tummalta, vaikka edellisestä pissaamisesta ei olisikaan kulunut kuin tunti. Ja tottakai pelon vallassa liitän tähän mahdolliseen raskaushepatoosiin myös parina päivänä vaivanneen omituisen ylävatsakivun, joka tuntuu pistävänä kipuna oikealla puolella vatsaa.

 Kuva täältä

En halunnut olla enää yksin oireideni kanssa ja soitinkin aamupäivällä neuvolaan. Neuvolatäti sanoi oireiden kuullostavan raskaushepatoosilta mutta tautiahan ei pysty varmistamaan muuten kuin verikokeilla (kohonneet maksa- ja sappiarvot kertovat hepatoosista). Sappikokeita varten täytyy paastota 12h ja koska tänään on perjantai, pääsen labrakokeisiin vasta maanantai aamuna. Tuloksissa kestää terkkarin mukaan pari päivää. Keskiviikkona onkin neuvolakäynti, viimeistään silloin saan tietenkin vastaukset mutta täti lupasi soittaa, mikäli kokeet valmistuvat jo aiemmin. Nyt pelottaa vain se, onko turvallista odottaa tiistaihin, jopa keskiviikkoon asti? Kauhukuvat ahdingossa olevasta ja kohtuun kuolleesta Onnista nousevat väkisinkin mieleeni... Pelottaa. Toivon tietenkin, että "kuvittelisin" oireeni mutta samalla mietin miten se muka olisi mahdollista. Ärsyttää ja vituttaa, pitääkö minulle nyt tulla joku helvetin raskaushepatoosi kun on jo raskausdiabetes kannettavana? Ymmärrän kyllä, että jos sappikokeet vaativat sen 12h paaston, ei labrakokeita voida ottaa ennen maanantaiaamua eikä ennen labrakokeiden tuloksia voida mitään diagnosoida mutta olisin silti toivonut neuvolatädiltä jonkinlaista tukea asian suhteen. Tiedä sitten mitä. Ei muuta kun ensi viikkoa odotellessa. Ainakin Onni on liikkunut entiseen tapaansa, joten tällä hetkellä tuskin on suurta syytä huolestua mahdollisesta pojan ahdingosta.

Onko teillä kokemuksia raskaushepatoosista, omia tai tuttujen? Onko teillä tietoa, joutuuko diagnoosin saatuaan useinkin sairaalahoitoon ja seurantaan?
  
Lisätietoa sitä kaipaaville:
" Raskaushepatoosi on raskausaikana esiintyvä maksan toimintahäiriö. Sairaus tunnetaan myös nimillä hepatogestoosi ja raskauskolestaasi. Odottavista äideistä noin 1% sairastuu raskaushepatoosiin. Suomessa siis noin 600 äitiä vuodessa saa taudin vaivakseen.
Tavallisimmin raskaushepatoosi alkaa oireilla vasta loppuraskaudessa, 30. raskausviikosta lähtien. Oireena on voimakas kutina, joka johtuu sappihappojen kerääntymisestä ihon alle. Kutina tuntuu erityisesti jalkapohjissa, kämmenissä ja vatsassa, mutta kutinaa voi olla myös ympäri vartaloa. Kutina on usein kovimmillaan öisin ja haittaa nukkumista. Oireina voi olla myös ihon keltaisuus ja tumma virtsa. Raskaushepatoosia epäiltäessä odottajasta otetaan laboratorikokeita, joilla selvitetään maksaentsyymien ja sappihappojen määrää. Kohonneet arvot viittaavat raskaushepatoosiin.
Raskaushepatoosidiagnoosin saaneen odottajan raskautta seurataan tarkasti neuvolassa ja äitiyspolikilinikalla. Sikiön vointia tutkitaan säännöllisin väliajoin ja maksa-arvojen kehittymistä tarkastellaan. Raskaushepatoosiin ei ole varsinaista parantavaa hoitokeinoa, mutta oireita lieventävänä hoitona käytetään kutinaa hillitseviä lääkkeitä sekä vähärasvaista ruokavaliota. Koska raskaushepatoosiin liittyy suurentunut sikiön kohtukuoleman riski, joudutaan synnytys usein käynnistämään ennen laskettua aikaa ." Lähde: vau.fi

Hiljaiseloa ja sisustusintoa

rv 23+

Muutaman päivän hiljaiselon jälkeen olen täällä taas. Syy pieneen taukoon on ollut huoli vauvasta, sistustusinto sekä yleinen laiskuus. Viikonloppuna kävimme Ukkoni kanssa Ikeassa ja ostimme PikkuOnnin huoneeseen kaikken tarvittavan, jota tuosta ruotsalaisesta halpaketjusta oli saatavilla. Näiden ostosten inspiroimana olemme laittaneet vauvanhuonetta kuntoon kasailemalla kalusteita, laittamalla verhot ikkunaan ja järjestelemällä pikkuiset vaatteita ja muita tavaroita paikoilleen.

Tästä hirmuisesta urakasta (joka sai selkäni taas huutamaan apua) johtuen myös Onni on ollut rauhallinen. Onni oli koko viikonlopun niin hiljainen, etten tuntenutkaan liikkeitä niinkuin ennen, vaan tunsin muutamia liikkeitä päivän aikana. Sunnuntaina olin huolesta jo niin sekaisin, että soitin äitiyspolille. Pääsimmekin sitten samantien lääkärin luokse, joka ultrasi pikkuisen. Siellä kuvaruudulla se äitin pampula liikkui ja potki, minä en vaan tuntenut yhtään mitään!? Kohdunsuun tilanne oli ok ja lääkärin mukaan vauva voi hyvin. Vatsaani tunnustellessa hän totesi, että minulla on ilmaa vatsassa ja myönsin kärsiväni ummetuksesta. En tiedä voiko ummetus olla syynä siihen, etten tuntenut liikkeitä. Lääkäri sanoi vain, että kyllähän vauvan liikkeiden pitää tuntua, mutta joskus on hiljaisia päiviä. Ota noista sitten selvää. En tajunnut sen kummempia edes kysellä, olin niin helpottunut tiedosta, että Onni voi hyvin. 

Maanantaina Onni vietti edelleen hiljaiseloa vaikka nautiskelin sokeria (karkkilakko ei muuten oikein ottanut tuulta alleen) ja tökin mahaa vähänväliä. Masusta tuntui pienen pieni tönäisy silloin tällöin, muttei mitään niin vahvaa tönäisyä mitä aiemmin on tuntunut. Vasta tänään päivällä on pikkuinen aloittanut liikehdintänsä entiseen malliin. Ja voi kuinka olen iloinen! Keräsikö Onni voimia ja energiaa kasvuunsa (joka taitaa näillä viikoilla erityisen nopeaa) vai oliko hän vain väsynyt? Sitä en taida saada mitenkään selville mutta olen tyytyväinen että hiljaiselo on ohitse.

Onnin huoneen lisäksi olen tuonut kotiimme hieman keväistä ilmettä. Sain hyllyn keittiön ikkunan alle ja tarkoituksenani on alkaa kasvattamaan siinä yrttejä. En ole koskaan ollut mikään viherpeukalo ja tapan jopa viherkasvit mutta aina voi yrittää. En usko, että yrttien istutus ja kasvattaminen nyt voi kovin hankalaa olla...

Huomatkaa valtava lumikasa, joka ei vaan sula! Katolta talvella tiputetut lumet taitavat olla takapihalla vielä vappunakin.

Aloitan viimeistään huomenna haasteen, josta kerroin aiemmassa postauksessani. Nyt kääriydyn sohvalle nautiskelemaan kevätkodistani tänään postilaatikkoon tipahtaneen Kauneus&Terveys-lehden parissa.

- Anski ja PikkuOnni 23+5

Ps. Tuo ruma jälki, joka näkyy napani yläpuolella on arpi napakorusta, jonka otin joskus seitsemän vuotta sitten. Se sitten tulehtui ja edelleen kärsin rumasta arvesta.

Sektiopelkoa

kuva löytyy täältä

Kerroin aiemmassa postauksessani tämän päiväisestä rakenneultrasta. Mainitsin myös siitä, että joudun/pääsen rv 30 uudelleen tarkistusultraan istukan paikan takia. Nyt istukka on siis kohdun takaseinämässä, lähellä kohdun suuta. Viikolla 30 tarkastetaan onko istukka muuttanut paikkaansa pois päin kohdun suulta. Ilmeisesti istukka ei siis itsessään liiku mihinkään vaan kohdun kasvaessa se muuttaa paikkaansa kohdun mukana. Kätilö sanoi minulle, että herkästi laittavat tulevat äidit tulemaan kontrolliultraan jos rakenneultrassa istukka on lähellä kohdun suuta, ihan varotoimenpiteenä. Hän painotti minulle, ettei ole mitään syytä huoleen ja kaikki on nyt aivan hyvin. Ei tullut mieleenkään kysyä mitä kohdun suun lähellä oleva istukka tarkoittaa käytännössä. Olin niin innoissani terveestä poika vauvastani.


Nyt on pelko kuitenkin pesiytynyt päähäni. Luin netistä (juuri niiltä kammottavilta keskustelupalstoilta), että usein kohdun suulla oleva istukka saattaa aiheuttaa raskauden aikana verenvuotoa ja synnytys tulee tapahtumaan sektion muodossa. Usein istukka kuitenkin vaihtaa paikkaa ja nousee kohdun mukana ylemmäs, jolloin syytä huoleen ei ole ja synnytys voi tapahtua alakautta. Toisinaan se taas ei vaihda paikkaa. Siis APUA. En halua sektiota, en todella halua. En halua rumaa arpea. En halua leikkausta. En kipeää leikkaushaavaa ja leikkauksen jälkeisiä kipuja. Haluan saada lapseni rinnalleni heti syntymän jälkeen, en vasta sitten kun minut on parsittu kasaan. Haluan päästä kävelemään pian synnytyksen jälkeen,en muutaman päivän kuluttua. En halua olla lääketokkurassa vaan nauttia kaikista lapseni ensimmäisistä hetkistä.


Pelottaa. Synnytys ei ole tähän päivään mennessä aiheuttanut minulle yhtään pelkoja. Ei ennen tätä päivää ja uhkaa sektiosta. Ukko yritti rauhoitella minua sillä, että kätilö sanoi kaiken olevan hyvin eikä syytä huoleen nyt ole. Kyseessähän on vain varotoimi, tarkistusultra. Silti pelkään. Toivon totisesti, että istukka vaihtaa sen verran paikkaansa, että synnytys voi tapahtua alateitse. Onneksi on vielä aikaa rutkasti. Kaikki kääntyy varmasti vielä parhain päin. Eikö?