Favourite pie!

Tässä teillekin kokeiltavaksi, maailman paras piirakkaohje! Soveltuu täytettäväksi niin raparperilla kuin mustikoillakin (testattu). Testaamisen arvoinen varmasti myös muiden marjojen tai omenien kanssa. Ohjeesta on tullut suosikkini ja se on saanut paljon kiitosta ja kehuja vierailta. Olen jopa tehnyt piirakoita tuliaisviemisiksi mummolleni ja ystävilleni. Kolahtaa monen makuhermoihin koska on tarpeeksi kostea mutta rapea ja makea eikä kuitenkaan ihan perusmuropohjainen. Itse rakastan tätä piirakkaa, ehkä liiaksikin tällä hetkellä (raskausdiabetes!).

Taivaallinen piirakka
100g margariinia
1 dl sokeria
1 muna
2 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
1 tl vaniliinisokeria
400g mustikoita/raparperia tms. 
(sekoita mustikoiden tms. sekaan perunajauhoja n. 1rkl jos ovat jäisiä) 

murutaikina
75g margariinia
½ - 3/4 dl sokeria
1 ½ dl vehnäjauhoja


Sekoita sokeri ja pehmeä margariini keskenään (ei tarvitse vatkata). Lisää muut aineet ja sekoita taikina tasaiseksi. Levitä taikina voidellun piirakkavuuan pohjalle. Kaada mustikat/raparperit tms. piirakkavuokaan ja levitä ne tasaisesti. Valmista murutaikina nyppimällä kaikki aineet murumaiseksi ja ripottele mustikoiden/raparperin tms. päälle. Paista piirakkaa 200 astessa uunissa n.30 min. Parasta hieman haaleana tarjoiltuna vaniljajäätelön tai vaahdotetun vaniljakastikkeen kanssa.


Ps. Saattaa aiheuttaa riippuvuutta, maistaminen omalla vastuulla :)

Eilen

Eilen en jaksanut lähteä mihinkään, nautin vain olostani omalla takapihalla (muutamista sadekuuroista välittämättä). Sohvalla löhöily ja herkuttelu kuuluivat myös päivääni. Ja äitiyspakkaus tuli vihdoin viimein! Kuvat puhukoot puolestaan.

Ylläolevat kuvat ovat takapihaltamme. Lupasin aiemmassa koti - postauksessani laittaa kesällä blogiini todisteita takapihan joesta.

 

Ps. Edellisessä postauksessa kerroin kipeistä supistuksistani ja muista oudoista oloistani. Noh, tänään aamulla aikaisin, joskus viiden aikaan heräsin outoon kolottavaan selkäkipuun. Nukahdin kuitenkin uudelleen vain herätäkseni tunnin päästä uudelleen, outoon vatsakipuun. Koko vatsaa koski ylhäältä alas asti ja kovasti. Nousin ylös, otin parasetamolia, join mehua, kävin vessassa ja tein kaikkeni saadakseni kivun loppumaan. Ja loppuihan se mutta alkaakseen taas hetken päästä uudelleen. Kipu lievittyi välillä ja alkoi sitten taas kunnes se ilmeisesti loppui ja nukahdin. Yritin kipujen tullessa kokeilla vatsaani mutten ainakaan huomannut sen kovettumista. Minusta koko vatsani on ollut kova jo pitkän aikaa ilman supistuksiakin :D En tunne kun vauvan pyllyä ja selkää, kovaa vaan. Mutta jäin miettimään, oliko kyseessä supistukset vai vain jokin outo aaltoileva vatsakipu? Kipeitä supistuksia on kyllä ollut, muttei koskaan levossa eikä koskaan tälläisiä jatkuvia ja näin kovia. 

 Millaisia kipeät supistukset ovat teidän tuntemina?

Sokerittomat herkut

Raskausdiabeteksen takia olen joutunut rakentamaan ruokavalioni uudelleen. Ja tiedätte, tälle sokeriaddiktille se ei ole ollut kovinkaan helppoa. Olen toisinaan nautiskellut pienestä jäätelöstä, suklaapatukasta tai pullapalasta ja onnekseni pienet repsahdukset eivät ole näkyneet verensokeriarvoissani. Verensokerimittarini ei onneksi ihan pienestä hetkahda :)

Kuva täältä

Koska sokeri ei kuitenkaan kuulu raskausdiabeetikon päivittäiseen ruokavalioon, olen joutunut etsimään ja keksimään uusia "jokapäiväisiä herkkuja" vanhojen tilalle. Jotain makean suuntaista on välillä vain saatava. Ja jos sitä ei saa sokerista, sen saa keinotekoisista makeutusaineista. Makeutusaineiden käytöstä raskausaikana on varmasti olemassa yhtä monta mielipidettä kuin odottavia äitejäkin on. Yleinen ohjehan on, että A:lla alkavat makeutusaineet (asesulfaami K ja aspartaami) ovat sallittuja, S:llä alkavat (sakariini ja syklamaatti) eivät. Poikkeuksen sääntöön tekee kuitenkin sukraloosi, joka on pienissä määrissä myöskin sallittua. Nämä makeutusaineet eivät nosta verensokeria ja ovat siksi sokeria parempia vaihtoehtoja (raskaus-)diabeetikoille.  Xylitol, sorbitoli ja maltitoli ovat myöskin sallittuja raskausaikana, ne tosin nostavat verensokeria melkein yhtä paljon kuin tavallinen sokeri.

Itse olen käyttänyt huoletta aspartaamilla ja asesulfaami K:lla makeutettuja mehuja, limsoja ja makeisia raskausaikana. Monia vuosia olen limsaa ostaessani valinnut aina sen light-version mutta muuten olen ollut sokerin palvoja siihen asti, kunnes raskausdiabetekseni todettiin. Nyt olen löytänyt muutamia oikeasti hyvänmakuisia "herkkuja" (ja muutamia vielä testaamattomia), jotka eivät sisällä sokeria eivätkä siis nosta verensokeriani pilviin ja haluan jakaa nämä "herkut" teidän kanssanne. Tässä siis vinkkejä raskausdiabeetikoille ja kalorinlaskijoille. Sokerittomien herkkujen syönnissä tulee muistaa kuitenkin se, että osa tuotteista saattaa sisältää paljonkin hiilihydraatteja ja hiilarithan nostavat verensokeria samoin kuin sokerikin. Makeutusaineita sisältäviä tuotteita on hyvä nauttia pieniä määriä kerrallaan myös siksi, että niillä on usein laksatiivisia vaikutuksia eli saavat vatsan helposti sekaisin. Järki siis käteen, mitään sokerittomia karkkeja en ole esimerkiksi syönyt samoja määriä kuin ennen söin tavallisia namuja.

Suklaa, lempiherkkuni kautta aikojen. Sitähän ei mikään korvaa, sen pitää olla sokerista ja sillä siisti. Hyvän kilpailija antaa kuitenkin Brunbergin Riisipatukka. Se oikeasti maistuu riisisuklaalle, nam! Ja patukka on vain 20g (ei siis aiheuta vatsanväänteitä) ja maksaa noin 0,4€. Tänään maistoin saman valmistajan sokeritonta suklaata ja noh, kyllähän se pahimpaan makean nälkään käy. Ennemmin ehkä kuitenkin ostaisin sen yhden tavallisen pienen Fazerin sinisen patukan ja nauttisin sen silloin tällöin. Hintaa tällä levyllä on noin 1,8€ eli todella arvokas hinta 50 grammasta "suklaata".

Juomissa ehdoton lempparini on Coca Cola Zero ja light mutta mehujakin tekee joskus mieli. Etenkin aamuisin olen juonut mehulasillisen maidon sijasta (vaikka rakastankin maitoa) koska maito tuppaa aamuisin nostamaan verensokeriani liikaa. Rainbown light mehut ovat oikeasti hyvänmakuisia, tätä uutta FunLightia makua en ole vielä maistanut.

Makeutusjauhetta olen muutamia kertoja lisännyt puuron sekaan ja eilen tekemäni raparperikiisselikin sai makeutensa tuosta purkista. Toimii sokerin tapaan leivonnassa ja kestää siis kuumennustakin. En ole oikein koskaan pitänyt noista Vitalinean jugurteista mutta nyt kun olen päässyt pahimmasta sokerinhimosta irti, luulen että nuo kuitenkin maistuvat aamupalaleivän kanssa.

Hampaille hyvää tekevät Xylitol-karkit ja pastillit. Ne tosin nostavat verensokeria jonkin verran. Mutta pastillejahan ei kai kukaan syökään askillista kerralla. Xylitol-pastillit ja -purkat ovat aina kuuluneet laukkuni perus sisältöön.

 

Se, ettei jäätelöä saa sokerittomana on ihan kamalaa! Kuinka kesän pärjää ilman jäätelöä? No, onneksi diabetekseni sallii sen pienoisen herkuttelun toisinaan eikä esimerkiksi Eskimo-puikko ruuan jälkeen ole nostanut sokereitani mihinkään. Löysin kuitenkin Citymarketista Mango sorbettia, joka on sokeriton ja myös täysin rasvaton. Vielä en ole ehtinyt maistamaan, toivon sen olevan hintansa väärti (n. 4€).

Monet varmasti ihmettelevät, miksen herkuttele hedelmillä. No, kyllähän minä herkuttelenkin. Kaikki hedelmät ja marjat sisältävät kuitenkin hedelmäsokeria, joka nostaa verensokeria tavallisen sokerin tapaan. Hedelmät ja marjat ovat terveellisiä vitamiinien ja kuitujen ansiosta ja kuuluvat myös raskausdiabeetikon ruokavalioon, mutta maltillisesti nautittuna. Mansikat (ulkolaisia tosin vielä) ovat olleet himoni jo pitkään.

Näiden lisäksi olen testaillut myös Dietorelle makeisia joihin yllätyin. Melkein oikeiden namien makuisia eivätkä aiheuttaneet mulle vatsanväänteitä vaikka söin melkein puoli pussia kerralla (poikkeus!). Sisältävät kyllä aika paljon hiilareita mikä saattaa näkyä verensokerimittarin ruudulla. Halvan sokeriton salmiakki auttaa pahimpaan salmiakin himoon, ei hullumman makuinen. Kokeilemisen arvoisia on myös Nellie Dellies-karkit, joita saa useampia eri makuja. Muutama kerrallaan maisteltuna ihan hyviä, suuresti nautiskeltuna aiheuttaa kyllä varmasti vatsakipuja suuren kuitumäärän takia.

Ps. Olen siis kokeillut ja maistellut monia erilaisia makeutusaineilla makeutettuja tuotteita. Älkää syyllistäkö minua tästä, en koe lainkaan huonoa omaatuntoa vaikka joidenkin mielestä nautiskelen "myrkyillä". Mielestäni raskausaika tai elämä ylipäänsä ei saa olla tylsää ja kurjaa, johon ei nautiskelut kuulu. Kun en voi herkutella Fazerin sinisellä ja irtokarkeilla, täytyy mielenterveyden säilyttämiseksi olla jotain muita pieniä iloja. Ja mainittakoon vielä, etten todellakaan syö yhtä sokerintonta karkkipussia per päivä, vaan ostan useamman kerralla kaappiin ja maistelen niitä   muutamia silloin, kun sokerihammasta kolottaa. En siis syö "myrkkyjä" kymmeniä grammoja päivässä enkä missään nimessä sakraloosia tai syklaamia. Onni on kuitenkin elämäni tärkein, parhain ja suurin herkku! ♥

Mitä mieltä te olette makeutusaineiden käytöstä raskausaikana? Kertokaa mielipiteitä puolesta ja vastaan!

Kevättä ilmassa

Sitä on nyt kaikkialla. Kevättä. Iholla, vaatteissa, hajuissa, mauissa...

Sain kummiltani tuliaisia kun he muutama viikko sitten kävivät meillä. Kummillani on oma yritys, joka maahantuo ja myy kaikenlaista luonnonkosmetiikkaa. En ole itse missään vaiheessa ollut kovinkaan kiinnostunut luonnonkosmetiikasta. Tai lähinnä se ajatus ja ideologia eivät ole tulleet edes mieleeni. Olen ottanut kummini tuomat tuliaiset ahkeraan käyttöön ja olen ollut erittäin tyytyväinen luonnonkosmetiikkatuotteisiin. Olen testaillut Laveran vartalonkuorinta-ainetta, suihkusaippuaa sekä vartalovoidetta. Suihkusaippua ja kuorinta-aine ovat voidemaisia ja koostumukseltaan ohuita mikä tekee niiden hieromisesta iholle miellyttävän kokemuksen. Kosteusvoide kosteuttaa ihoa ihan oikeasti, eikä siis vain jätä tunnetta kosteutetusta ihosta. Kaikki tuotteet tuoksuvat ihanalle raikkaalle appelsiinille, keväälle.

Ostin eilen hiuslakkaa, josta on tullut tuoksunsakin takia lempparini, Four Reasonsin Shaper. Four Reasons-tuotteita käytin myös aikoinaan hiustenpidennysten kanssa, erityisesti kosteuttava shampoo ja hoitoaine sopivat hyvin kuivahkoille pidennyksille. Ja hiuslakankin tuoksusta, ihanaisesta tuttifrutista tulee mieleen kevät.

Kevättä rinnoissa. Jep, nyt se sitten on tapahtunut. Tissit on kasvaneet. Ostin Seppälän alesta ihanat mustat pitsirintsikat ja tietenkin sovittamatta. Kuppi näytti suurehkolta ja ajattelin sen koonsa puolesta sopivan minulle, eihän tissini ole juurikaan kasvaneet. Niin ajattelin. Mutta kappas, eihän nämä maitokoneet niihin mahtuneet. (Maitoa ei onneksi vielä kuitenkaan tule.)

Olen laiskalla tuulella, ahdistaa istua sohvalla tai missä tahansa kun ylävatsaa puristaa ja painaa, kuin joku olisi laittanut tissien alapuolelle kireän vyön. Taitaa olla joka iltaista turvotusta. On vaikea hengittää eikä hyvää asentoa ole helppo löytää.

Herkuttelin iltapalaksi tummista suurimoista keitetyllä mannapuurolla ja keväisillä mansikoilla (mansikat ovat uusi mielihaluni). Ilman sokeria tietenkin, jotten turhaa nostele verensokereitani.  Heidohei, palataan paremmalla voinnilla.