Hei rakkaani,

äiti ja isi näkivät tänään sinut toista kertaa. Olet pieni ja suloinen, oikea vauva.  Ensimmäisenä halusit näyttää meille komean kuperkeikkasi. Kätilö sanoi sinun olevan tuleva voimistelija. Kovasti liikuit ja menit karkuun ultraäänianturia. Voi sinua hassua, äiti ja isi halusivat vain katsella sinua. Kätilö näytti meille sinun pienen sydämesi ja sen kammiot, eteiset ja veren virtaukset. Löysimme pikkuaivosi, munuaisesi, virtsarakkosi ja mahalaukkusi. Sinulla on kaikki siellä oikein hyvin ja olet kehittynyt hyvää vauhtia. Äiti ei voi uskoa, että painat jo melkein 400g. Pian siellä massussa on puoli kiloa kultaa!

Äiti ja isi tarkastelivat sinua tarkasti ja kätilötäti vaihvisti uskomuksemme.
kuva löytyy täältä Pikkumöykky, sinä olet poika. Meidän rakas poikamme. Isi meinasi haljeta ylpeydestä ja sanoikin kätilölle tieneensä kokoajan sinun olevan poika. Rakastamme sinua jo kovasti pieni rakas poikamme!

Me näemme vielä ainakin kerran sinut ruudun kautta, viikolla 30 äiti menee kätilön tutkittavaksi jälleen. Täti haluaa varmuuden vuoksi tarkastaa istukkasi paikan. Kohdun kasvaessa saattaa istukkasi olla hieman liian lähellä kohdunsuuta. Äiti ei oikein tiedä mitä se tarkoittaa, mutta kätilö painotti ettei saa huolehtia koska mitään hätää ei ole. Kyseessä on vain tarkistus, varotoimenpide. Ja mielelläänhän äiti sinut näkeekin taas!


Sinun mummi, vaari, kummi ja eno ovat saaneet jo vinkin ostaa sinulle sinisiä vaatteita. He ovat kaikki hyvin iloisia ja onnittelivat meitä kovasti.


Kasva vielä siellä turvassa rakkaani, elokuussa näemme! 


- Äitisi

Ultraodotuksia

Kiitos teille ihanat lukijat, olette lisääntyneet! Toivottavasti olette myös huomanneet etusivulla olevan gallupin koskien blogiani ja mahdollisia tulevia paljastuspostauksia. 

 kuva löytyy täältä

Tänään on 20+6. Huhhei, huomenna alkaa siis 22.raskausviikko (21+0). Ja huomenna on se pitkään odotettu rakenneultra. Tunnen oloni pikkulapseksi jouluaatonaattona. Mahan pohjassa kutittelee (myös Pikkumöykky), jännittää, pelottaa enkä osaa olla paikoillani kun toivon huomisen jo tulevan! Onneksi ultra on aamusta. Menen huomenna töihin aamu seitsemältä ja ehdin pari tuntia tehdä töitä ennen ultraan menoa. Eipä tarvi ainakaan kotonaan pyöriä ja odotella ajan menevän eteenpäin. 


Minulla ja Ukolla on alusta asti ollut aika poikaolo. Poikaa jossain vaiheessa "toivoinkin". Älkää käsittäkö väärin, meille ei ole väliä kumpaa sukupuolta Pikkumöykky on, mutta lähinnä mielenkiinto poikavauvojen hoitoon on tällähetkelle suurempi. Meidän läheisillä on monilla pikkuprinsessoja, joita olen hoitanut mutta koskaan en ole hoitanut pientä poikavauvaa. Siitä siis se mielenkiinto. 

Nyt oloni on muuttunut tyttöoloksi. Olen nähnyt unta ihanasta pinkistä lastenhuoneesta ja vaaleanpunaisista vaatteista. Syön (lue himoitsen) kaikkea makeaa, etenkin nyt raskauden puolessa välissä. Finnejä on putkahdellut välillä keskelle otsaa, vaikken ole koskaan noista talipalloista kärsinyt. Pikkumöykyn syke on aina ollut 160+, joka on myöskin tytön "merkki" vanhan kansan uskomusten mukaan. 

 kuva löytyy täältä

Oli miten oli, tuli kumpi tuli niin huomenna se toivottavasti selviää! Pidättehän peukkuja, että kaikki on kunnossa vaavelilla?

Kerron huomenna uutiset.