Täysiaikainen Onni

Kuva täältä

Vihdoin on tullut aika Onnin täysiaikaisuuden, tänään on viikkoja takana 37+0! Hyvästi keskoisuus ja ennenaikaisuus. Saat tulla, tule jo! Kipeitä supistuksia tulee usein, monia päivän aikana. Samoin menkkamaista kovaa vihlontaa ja outoa "juilimista". Ei säännöllisesti kuitenkaan. Joka kerta kun kivut alkavat, toivon ja rukoilen niiden jatkuvan. Haluan Onnin jo maailmaan, miksei se tule!? Olen kärsimätön ja väsynyt. 


Alle kaksi viikkoa käynnistykseen, täytyyköhän oikeasti odottaa sinne asti?

Ennakkovaroituksia?

kuva täältä

 Onko olemassa merkkejä, joista voi "ennustaa" lähenevän synnytyksen? (Tarkoitan muita kuin säännöllisiä supistuksia ja vesien menoa.) Tottakai näillä viikoilla se on väkisinkin lähellä, mutta tarkoitan voiko tietää, että se tapahtuu päivien päästä, todella pian? Googletin asiaa ja löysin muutamia oireita, joita monet kertoivat kokeneensa hetkeä ennen vauvan maailmaan tuloa.


Verenpaineen pieni kohoaminen.
CHECK! Tänään neuvolassa RR oli hieman koholla, ei kuitenkaan merkittävästi mutta koholla kuitenkin.


Turvotusten lisääntyminen.
CHECK! Eilen illalla jalat olivat entistäkin suuremmat pallot! Viikossa painoa tullut 560g mikä on eniten tähän mennessä.


Vauvan liikkeiden vähentyminen/rauhoittuminen.
CHECK! Onni on ollut pari päivää hyvin rauhallinen. Liikkeitä kuitenkin tuntuu, enkä ole tippakaan asiasta huolissani mutta poika on vaan ollut rauhallisempi.


Luonto hoitaa suolen tyhjennyksen.
CHECK! Äsken pienen lenkin jälkeen oli juostava vessaan ja suoli tyhjeni oikein kunnon voimalla! Eikä koko raskausaikana ole ennen ollut ripulia.


Pesänrakennusvietti; pari päivää ennen synnytystä äiti kokee pakonomaista tarvetta siivota.
CHECK! Olen tänään pessyt pyykinpesukoneen pesuainelokerot ja roskisämpärin, pyyhkinyt pölyjä (ja muuta paskaa) roskiskaapista ja siivonnut muutenkin outoja paikkoja, joita tulee (liian) harvoin puhdistettua.


Näiden oireiden lisäksi neuvolatäti totesi Onnin kiinnittyneen napakasti lantiooni (viime viikolla lääkärin tarkastuksessa pää vielä liikkui lantiossa). Ja viime viikollahan jo selvisi lyhentynyt kohdunkaula ja pehmeä kohdunsuu ja kipeiden supistusten jatkuessa, lääkäri ennusti synnytyksen saattavan käynnistyä piakkoin. No, onhan niitä supistuksia ja menkkavihlomisia ollutkin.


Näistä merkeistä innostuin ehkä vähän liikaakin, mutta pidetäänhän peukut pystyssä kuitenkin! Onhan Onni jo niin iso poika (rv 36+0 3200g), että sopisi maailmaan jo tullakin! ♥

Minkälaisia "ennakko-oireita" teillä on ollut ennen synnytystä? (Ennen lapsiveden menoa ja säännöllisiä supistuksia.) Mahtavatko ylläolevat "myytit" pitää paikkaansa?

Elossa!

rv 34 (?)

 Huh, viime postauksesta on vierähtänyt taas kovin pitkä tovi. Anteeksi, ainakin muutama ihana lukija on jo huomannut poissaoloni... Syynä poissaoloon on oikeastaan edelleenkin typerä ja paskamainen rannekanavaoireyhtymä sekä viime aikoina ilmennyt motivaation puute blogin päivitystä kohtaan.


Rannekanavaoireyhtymä oireilee siis pahasti, kädet ovat turvoksissa kuin pesäpalloräpylät. Sormet ovat makkarat, kihlasormus ei mahdu edes pikkurilliin! Ranteita ja sormia särkee eikä edes limsapulloa saa itse avattua. Aamuisin kaikki askareet ovat hankalia, ennen kuin sormet hieman alkavat vetreytyä. Puutuminen, särky ja pistely sormissa on kuitenkin ympärivuorokautista eikä parannuskeinoa ole. Parasetamoli auttaa pahimpiin särkyihin hieman mutta turvotus ei laske eikä puutuminen häviä. Ihana kamala raskausaika!


Olen myös miettinyt, mitä blogilleni käy kun Onni tulee maailmaan. En halua julkaista Onnin kuvia täällä enkä oikein tiedä onko salasanallisessakaan blogissa kovin järkeä. Kokonaan en haluaisi lopettaa, ehkä. Yritän kuitenkin pysyä linjoilla loppuraskauden ajan, tavalla tai toisella.


Nyt hieman niitä parempia kuulumisia. Eilen oli synnytystapa-arvio (rv 36+0, miettikää!). Odotukset olivat korkealla sen suhteen koska aiemmin oli ollut puhetta, että tämä raskaus saatettaisiin käynnistää hieman etukäteen Onnin isokokoisuuden (eli minun raskausdiabeteksen) takia. Siitä asti olen kieltäytynyt ajattelemasta toisin. Olen luottanut siihen, että Onni syntyy ennen laskettua aikaa. Ja rukouksiini on vastattu! Onnin painoarvio eilen oli noin 3200g mikä on lääkärin mukaan normaalin rajoissa, joskin minusta se kuullostaa jo todella isolta! Laskettuna aikana Onni painaisi tätä menoa vähintään neljä kiloa ja osoittaessani huoleni neljäkiloisen jötikän synnyttämisestä, ymmärsi lääkäri pelkoni ja antoi minulle uuden ajan noin viikkoa ennen la:ta. Rv 38+6 menen uudelleen äippäpolille ja silloin synnytys vihdoin KÄYNNISTETÄÄN mikäli Onni ei sitä ennen tule! Pienokaiseni synnytys käynnistyy siis viimeistään 27.7, alle kolmen viikon päästä! En meinaa pysyä housuissani. Pian rakas lapseni on oikeasti täällä...



Lääkärintarkastuksessa selvisi, että kipeät supistukset ja vihlomiset ovat pehmittäneet kohdunsuun aivan pehmeäksi ja kohdunkaula on lyhentynyt! Jee, jotain edistystä. Lääkäri olikin sitä mieltä, ettei koko käynnistystä edes tarvita (mikäli supistukset vaan jatkuvat) vaan vauva syntyy jo kolmen viikon sisällä! ♥ Voitte varmaan kuvitella intoni! Nyt siis vain odotellaan ja touhuillaan, että ne epäsäännöllisinä tulevat supistukset muuttuisivat jossain vaiheessa säännöllisiksi.


Muuten vointi täällä kohtalainen. Helteet veroittavat ja huonosti nukutut yöt väsyttävät. Ajatus Onnista saa kuitenkin aina lisävirtaa tähän mammaan! Ehkä nyt blogiakin tulee päiviteltyä useammin, ainakin jos kädet vain toimivat.


Aurinkoista ja helteistä viikonloppua! Ja kiitos mukanaeläjille!

Raskausväsymys

kuva täältä

Otsikko kertookin jo kaiken. Olen V-Ä-S-Y-N-Y-T. Muutamien viime päivien aikana väsymys on pamahtanut päälle. Nukun edelleen noin 10h yöunet, toisinaan hieman enemmänkin. Toki yöt ovat katkonaisia kun pissalla täytyy käydä kolmesti yössä. Yleensä uni tulee kyllä samantien uudelleen eivätkä pissareissut kovasti rokota untani. Eilen nukahdin sohvalle jo alkuillasta kesken telkkarin katselun ja äsken nukahdin taas sohvalle kone sylissäni. Nyt taistelen, että silmät pysyvät auki. 


Olen aina ollut hieman huono nukkumaan päiväunia, tuntuu kuin menisi koko päivä piloille jos nukkuu. Minulle ei nimittäin riitä vartin torkut, vaan jos nukahdan, nukun päivällä ainakin tunnin ja sen jälkeen olo on entistä väsyneempi, ainakin hetken aikaa. Nyt tuntuu kuitenkin siltä, että päiväunet on pakko ottaa päiväohjelmistoon. Huoh. Mitään ei jaksa tehdä eikä mikään oikeastaan jaksa kiinnostaa. Koiran kanssa ulkoilut ovat muuttuneet kahdenkymmenen minuutin pikalenkeiksi ja kaupungilla hengailut kotisohvalla nököttämiseen.


Loppuraskauteenhan tämä väsymys epäilemättä kuuluu aivan normaalina oireena. (Hb oli kaksi viikkoa sitten noussut 120:n, joten sekään ei anna syytä väsymykselle.) Tuntuu vain, ettei mikään ole vielä oikeasti lopussa koska raskausviikkoja on "vasta" 33+4. Monen monta pitkää viikkoa vielä edessä, laskettuun aikaan on 45 päivää, 6+3 viikkoa! Miten se nyt tuntuukin niin pitkältä. Tosin elättelen edelleen toiveita mahdollisesta käynnistyksestä/synnytyksen itsestään käynnistymisestä ennen laskettua aikaa. Lasketun ajan yli ei ymmärtääkseni tämän raskauden annetta kulkea RD:n takia, luojan kiitos.


Koska olen hysteerinen ensiodottaja mietin toki sitäkin mahdollisuutta, että väsymys johtuisi raskausmyrkytyksestä. Eihän minulla sitä oikeasti voi olla, sillä RR on kotimittarilla ollut kokoajan hyvä ja turvotustakaan ei ole KOVASTI vaikka onkin sormissa ja jaloissa ympärivuorokautista. Vatsakipuja on ollut, tosin nekin voi tulkita supistuksiksi ja liitoskivuiksi. Päänsärkyä on toisinaan, parina päivänä viikossa mutta sekin saattaa johtua väsymyksestä, ruokavaliosta, liikunnan vähyydestä tai mistä tahansa muusta kuin toksemiasta. Näköhäiriöitä... hmm joo, muutaman kerran kirkkaita keltaisia väripilkkuja (viimeksi muuten eilen illalla) mutta niillekin on varmasti jokin muu syy. Pissa on ollut kaksi viikkoa sitten puhdas, huomenna onkin taas neuvola niin saa senkin tsekattua. En siis oikeasti pelkää toksemiaa koska RR on hyvä mutta jotenkin tämä väsymys ja vetämätön olo tuntuvat nyt omituisilta.


Miten voivat muut odottajat? Millaista väsymystä teillä on/oli loppuraskauden aikana?

Favourite pie!

Tässä teillekin kokeiltavaksi, maailman paras piirakkaohje! Soveltuu täytettäväksi niin raparperilla kuin mustikoillakin (testattu). Testaamisen arvoinen varmasti myös muiden marjojen tai omenien kanssa. Ohjeesta on tullut suosikkini ja se on saanut paljon kiitosta ja kehuja vierailta. Olen jopa tehnyt piirakoita tuliaisviemisiksi mummolleni ja ystävilleni. Kolahtaa monen makuhermoihin koska on tarpeeksi kostea mutta rapea ja makea eikä kuitenkaan ihan perusmuropohjainen. Itse rakastan tätä piirakkaa, ehkä liiaksikin tällä hetkellä (raskausdiabetes!).

Taivaallinen piirakka
100g margariinia
1 dl sokeria
1 muna
2 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
1 tl vaniliinisokeria
400g mustikoita/raparperia tms. 
(sekoita mustikoiden tms. sekaan perunajauhoja n. 1rkl jos ovat jäisiä) 

murutaikina
75g margariinia
½ - 3/4 dl sokeria
1 ½ dl vehnäjauhoja


Sekoita sokeri ja pehmeä margariini keskenään (ei tarvitse vatkata). Lisää muut aineet ja sekoita taikina tasaiseksi. Levitä taikina voidellun piirakkavuuan pohjalle. Kaada mustikat/raparperit tms. piirakkavuokaan ja levitä ne tasaisesti. Valmista murutaikina nyppimällä kaikki aineet murumaiseksi ja ripottele mustikoiden/raparperin tms. päälle. Paista piirakkaa 200 astessa uunissa n.30 min. Parasta hieman haaleana tarjoiltuna vaniljajäätelön tai vaahdotetun vaniljakastikkeen kanssa.


Ps. Saattaa aiheuttaa riippuvuutta, maistaminen omalla vastuulla :)

Eilen

Eilen en jaksanut lähteä mihinkään, nautin vain olostani omalla takapihalla (muutamista sadekuuroista välittämättä). Sohvalla löhöily ja herkuttelu kuuluivat myös päivääni. Ja äitiyspakkaus tuli vihdoin viimein! Kuvat puhukoot puolestaan.

Ylläolevat kuvat ovat takapihaltamme. Lupasin aiemmassa koti - postauksessani laittaa kesällä blogiini todisteita takapihan joesta.

 

Ps. Edellisessä postauksessa kerroin kipeistä supistuksistani ja muista oudoista oloistani. Noh, tänään aamulla aikaisin, joskus viiden aikaan heräsin outoon kolottavaan selkäkipuun. Nukahdin kuitenkin uudelleen vain herätäkseni tunnin päästä uudelleen, outoon vatsakipuun. Koko vatsaa koski ylhäältä alas asti ja kovasti. Nousin ylös, otin parasetamolia, join mehua, kävin vessassa ja tein kaikkeni saadakseni kivun loppumaan. Ja loppuihan se mutta alkaakseen taas hetken päästä uudelleen. Kipu lievittyi välillä ja alkoi sitten taas kunnes se ilmeisesti loppui ja nukahdin. Yritin kipujen tullessa kokeilla vatsaani mutten ainakaan huomannut sen kovettumista. Minusta koko vatsani on ollut kova jo pitkän aikaa ilman supistuksiakin :D En tunne kun vauvan pyllyä ja selkää, kovaa vaan. Mutta jäin miettimään, oliko kyseessä supistukset vai vain jokin outo aaltoileva vatsakipu? Kipeitä supistuksia on kyllä ollut, muttei koskaan levossa eikä koskaan tälläisiä jatkuvia ja näin kovia. 

 Millaisia kipeät supistukset ovat teidän tuntemina?

Outoja oloja

Reilun viikon ajan minua on häirinnyt omituinen "outo olo". Tunne, että jotain tapahtuisi. Ettei kaikki menisikään niin kuin kirjoissa. 

rv 15

Ihmettelin jo viime viikon neuvolakäynnin jälkeen terkkarin sanoja: "tämä vauvahan on jo ihan laskeutunut". Onnin asentoa selvittäessään terkkari kopeloi pojan päätä alushousujeni alta (no ainakin niiden päältä/reunalta)! Tiesinhän minä, että poika on kääntynyt raivotarjontaan, olinhan tuntenut sen potkuissa, hikassa ja hengityksen helpottamisessa. Mutta että laskeutunut!? Eikö vauvat laskeudu vasta lähempänä laskettua aikaa? 

rv 19

 rv 20+3

Outoon oloon kuuluu myös selittämättön kummallinen tunne vatsassa. Onnin potkut ovat jo todella napakoita, kipeitäkin, kylkiluiden alapuolelle osuvia tömähdyksiä. Potkujen lisäksi kärsin usein vatsakivuista ja -kolotuksista, krampeista ja kyllä - kipeistä supistuksista. Harjoitussupistuksia aloin tuntemaan aikaisin mutta nämä supistukset eroavat niistä todella. Vatsaan tulee ennenkokematon kipu kovettumisen lisäksi. Toistaiseksi supistukset ovat pysyneet lyhyinä, epäsäännöllisinä ja lähinnä rasitukseen liittyvinä ihmetyksinä. Mutta ei kai niitäkään vielä tarvitsisi ole, kipeitä siis?

rv 23+

Oudon olon oireyhtymään on kuulunut lähiviikkoina myös menkkamaiset vihlovat kivut alapäässä. Tuntuu kuin kuukautiset olisivat oikeasti alkamassa. Toisinaan kipu on jatkuvaa pientä vihlontaa, toisinaan tunnen kovia ja polttavia vihlaisuja, jotka menevät ohi hetkessä. Alapäähän kohdistuu Onnin laskeutumisen myötä myös kammottava painontunne. Pitkään seisominen tai käveleminen ja selkä suorassa istuminen eivät tule kysymykseenkään. Ei missään opaskirjassa puhuta tälläisestä, ei vielä näillä viikoilla (33+0). Onko minussa jotain vikaa?

rv 27+

 rv 30+

Eilen illalla iltapalan jälkeen minut valtasi huono olo ja sohvalla maatessa alkoi oksettamaan. Ja nousihan se, en vain päästänyt sitä ulos vaan nielaisin (HYI!) kaiken takaisin koska en ehtinyt vessaan. Nukkumaan mennessä maistui suussa oksennus mutta tänä aamuna pahoinvointi oli poissa. Edelleen sisälläni velloo selittämätön väsymyksen tunne ja "outo olo" ei anna rauhaa. Onnekseni Onni-poika liikkuu vatsassa entiseen tapaan eikä minun tarvitse huolehtia hänen voinnistaan. Mutta mistä johtuu nämä minun oudot olotilat, kipeät supistukset ja vihlomiset? Ei kai Onni ole tulossa maailmaan jo? Toki ottaisin ihanan poikani syliini innolla vaikka heti, ennenaikaisuuden pelko velloo kuitenkin sisälläni. Ensi viikolla on onneksi neuvola, täytyy pyytää aika lääkärille, joka voisi tarkistaa kohdunsuun tilanteen. 

rv 33

Auttakaa keltanokkaa, voivatko nämä olla oireita ennenaikaisesta synnytyksestä, onko kenelläkään kokemuksia? Vai kuuluuko kaikki oireeni normaalistikin loppuraskauteen?